Ezekiel 8

Na i te ono o nga tau, i te ono o nga marama, i te rima o nga ra o te marama, e noho ana ahau i roto i toku whare, me te noho ano nga kaumatua o Hura i toku aroaro, na ka tau iho te ringa o te Ariki, o Ihowa, ki runga ki ahau i reira.

Ja tapahtui kuudentena vuonna, viidentenä päivänä kuudennetta kuuta, että minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni: siellä tuli Herran, Herran käsi minun päälleni.

Na ka titiro atu ahau, nana, ko tetahi ahua me te mea he ahi ki te titiro atu; i tona hope a whakararo, he ahi ki te titiro atu; i tona hope ano a whakarunga, he wherikotanga ki te titiro atu, he mea rite te kara ki to te amipere.

Ja minä näin, ja katso, se mikä oli hänen kupeensa alla, se oli niinkuin tuli; mutta päältä hänen kupeensa oli se sangen kirkas, niinkuin kaikkein kirkkain valkeus.

Na ka totoro mai te ahua o te ringa, a hopukia ana ahau e ia i tetahi o nga makawe o toku matenga: katahi ahau ka hapainga atu e te wairua ki waenganui o te whenua, o te rangi, a kawea ana ahau e ia ki Hiruharama, he whakakitenga hoki na te Atua, ki te kuwaha o te keti o to roto marae e anga ana ki te raki; kei reira nei te nohoanga o te whakapakoko o te hae, e puta ai te hae.

Ja hän ojensi ulos niinkuin käden, ja otti minun kiinni pääni hiuksista; niin otti minun henki ylös maan ja taivaan välille, ja vei minun Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisällisen oven tykö, joka pohjan puolessa on, kussa kiivauksen kuva seisoi, joka kiivauksen kehoitti.

Na i reira ano te kororia o te Atua o Iharaira, he pera me te kitenga i kitea e ahau ki te mania.

Ja katso,siellä oli Israelin Jumalan kunnia, niinkuin minä sen ennen nähnyt olin kedolla.

Katahi ka mea ia ki ahau, E te tama a te tangata, tena ra, anga atu ou kanohi ra te ara ki te raki. Heoi ka anga oku kanohi ra te ara ki te raki, nana, i te taha ki te raki, i te kuwaha o te aata, ko tenei whakapakoko o te hae i te tomokanga atu.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, nosta nyt silmäs pohjoiseen päin. Ja kuin minä silmäni nostin pohjan puoleen, katso, niin seisoi kiivauksen kuva pohjan puolessa alttariportin tykönä, kusta käydään sisälle.

A ka mea ia ki ahau, E te tama a te tangata, ka kite ranei koe i ta ratou e mea nei? ara i nga mea whakarihariha nui e mahia nei e te whare o Iharaira ki konei, e matara ai ahau i toku wahi tapu? otiia tera koe e kite ano i etahi atu mea whakarih ariha nunui.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä nämät tekevät? niitä suuria kauhistuksia, jotka Israelin huone tässä tekee, että he juuri ajavat minun kauvas minun Pyhästäni? Mutta sinun pitää vielä nyt näkemän suuremmat kauhistukset.

Na ka kawea ahau e ia ki te kuwaha o te marae; a, no taku tirohanga atu, nana, ko tetahi puta i te taiepa.

Ja hän vei minun kartanon porttiin: siellä minä näin, ja katso, siellä oli läpi seinässä.

Katahi ia ka mea ki ahau, E te tama a te tangata, tena, keria te taiepa; a, i taku keringa i te taiepa, na ko tetahi kuwaha.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaiva nyt seinä lävitse. Ja kuin minä kaivoin seinän lävitse, katso, niin oli siellä yksi ovi.

A ka mea tera ki ahau, Haere ki roto, kia kite ai koe i nga mea whakarihariha, i nga mea kino e mahia nei e ratou ki konei.

Ja hän sanoi minulle: mene sisälle ja katso niitä ilkeitä kauhistuksia, joita he tässä tekevät.

Heoi haere ana ahau ki roto, a ka kite; na, ko nga ahua katoa o nga mea ngokingoki, o nga kararehe whakarihariha, me nga whakapakoko katoa o te whare o Iharaira, he mea tuhituhi ki te taha o te whare a taka noa, taka noa.

Ja kuin minä menin sisälle ja katsoin, katso, siellä olivat kaikkinaiset matoin ja eläinten kuvat, kaikki tyynni kauhistus, ja kaikkinaiset Israelin huoneen epäjumalat, joka paikkaan ympäri seiniä tehdyt,

A i o ratou aroaro e tu ana e whitu tekau nga tangata, no nga kaumatua o te whare o Iharaira, a i waenganui o ratou e tu ana ko Iaatania tama a Hapana, he tahu whakakakara i te ringa o tenei, o tenei; a i kake whakarunga te kakara o te kapua o t e whakakakara.

Joiden edessä seisoivat seitsemänkymmentä miestä Israelin huoneen vanhimmista, ja Jasania Saphanin poika seisoi myös heidän seassansa, ja jokaisella heillä oli pyhän savun astia kädessä, ja paksu löyhkä kävi ylös savu-uhrista.

Katahi ia ka mea ki ahau, Kua kite ranei koe, e te tama a te tangata, i ta nga kaumatua o te whare o Iharaira e mea nei i te pouri, ia tangata, ia tangata, i ona whare whakaahua? e ki ana hoki ratou, E kore a Ihowa e kite i a tatou; kua mahue te whenua i a Ihowa.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä Israelin huoneen vanhimmat tekevät pimeydessä, itsekukin kauniimmassa kammiossansa? sillä he sanovat: ei Herra näe meitä, Herra on maan hyljännyt.

I mea mai ano ia ki ahau, Tera koe e kite ano i etahi atu mea whakarihariha nunui e mahia ana e ratou.

Ja hän sanoi minulle: sinun pitää vielä nyt näkemän suurempia kauhistuksia, joita he tekevät.

Katahi ahau ka kawea e ia ki te kuwaha o te keti o te whare o Ihowa, e anga ana whaka te raki; na ko nga wahine e noho ana i reira, e tangi ana ki a Tamutu.

Ja hän vei minut sen portin tykö, Herran huoneessa, joka on pohjan puolessa, ja katso, siellä istuivat vaimot, jotka itkivät Tammusta.

Katahi ia ka mea ki ahau, Ka kite ranei koe i tenei, e te tama a te tangata? Tera koe e kite ano i etahi mea whakarihariha nunui atu i enei.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Mutta sinun pitää vielä nytkin suurempia kauhistuksia näkemän, kuin nämät ovat.

Na ka kawea ahau e ia ki to roto marae o te whare o Ihowa; nana, i te kuwaha o te temepara o Ihowa, i te takiwa o te whakamahau, o te aata, ko etahi tangata, ki te whakaaro iho e rua tekau ma rima, ko o ratou tuara e anga ana ki te temepara o Ih owa, ko o ratou mata ki te rawhiti; e koropiko ana ratou ki te ra whaka te rawhiti.

Ja hän vei minun sisälliseen kartanoon Herran huoneesen päin, ja katso, Herran templin oven edessä, esihuoneen ja alttarin välillä, oli lähes viisikolmattakymmentä miestä, jotka olivat kääntäneet selkänsä Herran templin puoleen ja kasvonsa itään, ja rukoilivat auringon ylenemiseen päin.

Katahi ka mea ia ki ahau, Ka kite ranei koe i tenei, e te tama a te tangata? He mea mama noa ake ianei tenei ki te whare o Hura kia mahia e ratou nga mea whakarihariha e mahia nei e ratou ki konei? na ratou hoki i kapi ai te whenua i te tutu, a hoki mai ana ratou ki te whakapataritari i ahau: nana, kei te whakapa ano ratou i te manga ki to ratou ihu.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Onko tämä Juudan huoneelle vähä, että he tässä näitä kauhistuksia tekevät, jotka myös muutoin koko maan vääryydellä täyttävät, ja asettavat itsensä minua vihoittamaan? Ja katso, he pitävät viinapuun oksan nenänsä edessä.

Na ka mahi ano ahau i runga i te weriweri; e kore toku kanohi e manawapa, e kore ano ahau e tohu; ahakoa nui to ratou reo e karanga ai ki oku taringa, e kore ahau e rongo ki a ratou.

Sentähden tahdon minä myös tehdä minun hirmuisuudessani, ja ei pidä minun silmäni säästämän enkä minä armahda heitä; ja he huutavat korkialla äänellä minun korvissani, en minä kuitenkaan kuule heitä.