I Corinthians 3

Na ko ahau, e oku teina, kihai i ahei te korero ki a koutou me taku ki te hunga i te Wairua, engari i te kikokiko, ano ki nga kohungahunga i roto i a te Karaiti.

Ja, rakkaat veljet! en minä taitanut teille puhua niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin lapsille Kristuksessa.

He waiu taku i whangai atu na ma koutou, ehara i te kai maro: kiano hoki i taea e koutou te kai maro, a kahore nei ano i taea e koutou inaianei:

Rieskaa minä olen teille juoda antanut, ja en ruokaa; sillä ette sitä vielä voineet, ja ette vielä nytkään voi.

Kei te kikokiko tonu hoki koutou: i te mea kei a koutou tonu te hae, te totohe, te wehewehe, ehara oti koutou i te hunga i te kikokiko, e haere ana i runga i ta te tangata ritenga?

Sillä te olette vielä lihalliset, sillä niinkauvan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen?

I tetahi hoki ka ki nei, Ko ahau no Paora; me tetahi atu, Ko ahau no Aporo, ehara oti koutou i te hunga i te kikokiko?

Sillä koska joku sanoo: minä olen Paavalin, ja toinen: minä Apollon: ettekö te siis ole lihalliset?

Tena ko wai a Aporo? a ko wai a Paora? He minita i whakapono ai koutou; ki ia tangata i ta te Ariki i homai ai.

Mitäs Paavali on ja mikä Apollo muuta kuin palveliat, joiden kautta te olette uskoneet, ja niinkuin Jumala kullekin antanut on?

Naku i whakato, na Aporo i whakamakuku; na te Atua ia i mea kia tupu.

Minä olen istuttanut, Apollo on kastanut mutta Jumala on kasvun antanut.

Heoi he kore noa iho te kaiwhakato, he kore noa iho te kaiwhakamakuku, engari te Atua nana nei i mea kia tupu.

Niin ei se mitään ole, joka istuttaa, eikä se, joka kastaa, vaan Jumala, joka kasvun on antaa.

Na ko te kaiwhakato, ko te kaiwhakamakuku, kotahi tonu raua: otira ka rite ki tana ake mahi te utu e riro mai i tena, i tena o raua.

Mutta se, joka istuttaa, ja se, joka kastaa, ovat yhtä: kumpikin saa palkkansa työnsä jälkeen.

He hoa mahi hoki matou no te Atua: he mara koutou na te Atua, he whare hanga na te Atua.

Sillä me olemme Jumalan apulaiset: te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

Kei te ritenga o te aroha noa o te Atua i homai nei ki ahau, kua whakatakotoria e ahau te tunga, he pera me ta te tohunga; a ko tetahi atu kei te hanga whare ki runga. Otira kia tupato ia tangata ki tana whare e hanga ai ki runga.

Sen Jumalan armon jälkeen, joka minulle annettu on, olen minä perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen päälle rakentaa; mutta katsokaan jokainen, kuinka hän sen päälle rakentaa.

E kore hoki tetahi tangata e ahei te whakatakoto i tetahi tunga ke atu i tera kua oti nei te whakatakoto, ara i a Ihu Karaiti.

Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.

Engari ki te hanga tetahi ki runga ki te tunga he koura, he hiriwa, he kohatu utu nui, he rakau, he tarutaru, he otaota;

Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia:

Ka whakakitea te mahi a tetahi, a tetahi: ma te ra hoki e whakaatu, no te mea ka whakakitea e te kapura; a ma te kapura tonu e whakamatautau te mahi a tena, a tena, he pehea tona ahua.

Jokainen teko tulee julkiseksi; sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu: ja minkäkaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.

Ki te mau tonu te mahi a tetahi e hanga ai ki runga, ka riro i a ia he utu.

Jos jonkun teko pysyy, jonka hän sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan:

Ki te wera te mahi a tetahi, ka maumauria tana: ko ia ia ka ora; otira me te mea ma roto i te ahi.

Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon; mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.

Kahore oti koutou i matau, he whare tapu koutou no te Atua, a kei roto i a koutou te Wairua o te Atua e noho ana?

Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Ki te whakangaromia e tetahi te whare tapu o te Atua, ka whakangaromia hoki ia e te Atua; he tapu hoki te whare o te Atua, a ko koutou taua whare.

Jos joku Jumalan templin turmelee, sen Jumala turmelee; sillä Jumalan templi on pyhä, niinkuin tekin olette.

Kei hangarau tetahi ki a ia ano. Ki te mea tetahi he tangata mohio ia i roto i a koutou i tenei ao, tukua ia hei kuware kia tupu ai hei tangata whakaaro.

Älkään kenkään itseänsä pettäkö: jos joku teistä luulee itsensä viisaaksi tässä maailmassa, se tulkoon tyhmäksi, että hän viisaaksi tulis.

Ki te Atua hoki he kuware noa nga whakaaro mohio o tenei ao: kua oti hoki te tuhituhi, Ka mau i a ia te hunga whakaaro i runga i to ratou tinihanga:

Sillä tämän maailman viisaus on hulluus Jumalan tykönä. Sillä kirjoitettu on: hän käsittää taitavat heidän kavaluudessansa,

Me tenei hoki, E matau ana te Ariki ki nga whakaaro o te hunga whakaaro, he tekateka noa.

Ja taas: Herra tietää viisasten ajatukset, että ne turhat ovat.

No reira kei whakamanamana tetahi ki te tangata: no koutou hoki nga mea katoa:

Sentähden älkään yksikään ihmisistä kerskatko; sillä kaikki ovat teidän omanne:

Ahakoa a Paora, a Aporo, a Kipa, te ao, te ora, te mate ranei, nga mea onaianei, nga mea ranei e takoto mai nei, no koutou katoa;

Joko se olis Paavali eli Apollo, eli Kephas, taikka maailma, eli elämä, eli kuolema, taikka nykyiset eli tulevaiset: kaikki ovat teidän,

A ko koutou no te Karaiti, ko te Karaiti no te Atua.

Mutta te olette Kristuksen, vaan Kristus on Jumalan.