Song of Solomon 2

I am the rose of Sharon, and the lily of the valleys.

Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.

As the lily among thorns, so is my love among the daughters.

Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.

As the apple tree among the trees of the wood, so is my beloved among the sons. I sat down under his shadow with great delight, and his fruit was sweet to my taste.

Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.

He brought me to the banqueting house, and his banner over me was love.

Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.

Stay me with flagons, comfort me with apples: for I am sick of love.

Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.

His left hand is under my head, and his right hand doth embrace me.

Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.

I charge you, O ye daughters of Jerusalem, by the roes, and by the hinds of the field, that ye stir not up, nor awake my love, till he please.

Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.

The voice of my beloved! behold, he cometh leaping upon the mountains, skipping upon the hills.

Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.

My beloved is like a roe or a young hart: behold, he standeth behind our wall, he looketh forth at the windows, shewing himself through the lattice.

Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.

My beloved spake, and said unto me, Rise up, my love, my fair one, and come away.

Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.

For, lo, the winter is past, the rain is over and gone;

Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:

The flowers appear on the earth; the time of the singing of birds is come, and the voice of the turtle is heard in our land;

Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;

The fig tree putteth forth her green figs, and the vines with the tender grape give a good smell. Arise, my love, my fair one, and come away.

Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.

O my dove, that art in the clefts of the rock, in the secret places of the stairs, let me see thy countenance, let me hear thy voice; for sweet is thy voice, and thy countenance is comely.

Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.

Take us the foxes, the little foxes, that spoil the vines: for our vines have tender grapes.

Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.

My beloved is mine, and I am his: he feedeth among the lilies.

Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,

Until the day break, and the shadows flee away, turn, my beloved, and be thou like a roe or a young hart upon the mountains of Bether.

Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.