Mark 4

And he began again to teach by the sea side: and there was gathered unto him a great multitude, so that he entered into a ship, and sat in the sea; and the whole multitude was by the sea on the land.

Ja hän rupesi taas opettamaan meren tykönä, ja paljo kansaa kokoontui hänen tykönsä, niin että hänen piti astuman haahteen ja istuman merellä, ja kaikki kansa oli maalla meren tykönä.

And he taught them many things by parables, and said unto them in his doctrine,

Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:

Hearken; Behold, there went out a sower to sow:

Kuulkaat: katso, kylväjä meni ulos kylvämään.

And it came to pass, as he sowed, some fell by the way side, and the fowls of the air came and devoured it up.

Ja kylväissä tapahtui, että muutama lankesi tien oheen, niin tulivat taivaan linnut ja söivät sen.

And some fell on stony ground, where it had not much earth; and immediately it sprang up, because it had no depth of earth:

Muutama lankesi kivistöön, jossa ei paljo maata ollut; joka kohta nousi päälle, ettei sillä ollut syvää maata.

But when the sun was up, it was scorched; and because it had no root, it withered away.

Kuin aurinko nousi, niin se poudittiin; ja ettei sillä ollut juurta, niin se kuivettui.

And some fell among thorns, and the thorns grew up, and choked it, and it yielded no fruit.

Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös ja tukahuttivat sen, eikä kantanut hedelmää.

And other fell on good ground, and did yield fruit that sprang up and increased; and brought forth, some thirty, and some sixty, and some an hundred.

Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kantoi hedelmän, joka kävi ylös ja kasvoi. Ja muutama kantoi kolmenkymmenen kertaiset, ja muutama kuudenkymmenen kertaiset, ja muutama sadan kertaiset.

And he said unto them, He that hath ears to hear, let him hear.

Ja hän sanoi heille: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.

And when he was alone, they that were about him with the twelve asked of him the parable.

Mutta kuin hän yksinänsä oli, kysyivät ne, jotka hänen ympärillänsä kahdentoistakymmenen kanssa olivat, häneltä sitä vertausta.

And he said unto them, Unto you it is given to know the mystery of the kingdom of God: but unto them that are without, all these things are done in parables:

Ja hän sanoi heille: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus; mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta:

That seeing they may see, and not perceive; and hearing they may hear, and not understand; lest at any time they should be converted, and their sins should be forgiven them.

Että he nähden näkisivät ja ei huomaitsisi, ja kuullen kuulisivat ja ei ymmärtäisi: ettei he joskus palajaisi, ja heille annettaisiin synnit anteeksi.

And he said unto them, Know ye not this parable? and how then will ye know all parables?

Ja sanoi heille: ettekö te tiedä tätä vertausta? ja kuinka te kaikki vertaukset ymmärtäisitte?

The sower soweth the word.

Kylväjä kylvää sanan.

And these are they by the way side, where the word is sown; but when they have heard, Satan cometh immediately, and taketh away the word that was sown in their hearts.

Mutta nämä ovat, ne jotka tien vieressä ovat: kussa sana kylvetään, ja kuin he sen ovat kuulleet, tulee kohta saatana ja ottaa pois sanan, joka heidän sydämiinsä kylvetty oli.

And these are they likewise which are sown on stony ground; who, when they have heard the word, immediately receive it with gladness;

Ja ne ovat senkaltaiset, jotka kivistöön kylvetyt ovat: kuin he sanan kuulleet ovat, ottavat he sen kohta ilolla vastaan:

And have no root in themselves, and so endure but for a time: afterward, when affliction or persecution ariseth for the word's sake, immediately they are offended.

Ja ei ole heissä juurta, mutta ovat ajalliset; sitte kuin murhe taikka vaino tulee sanan tähden, niin he kohta pahenevat.

And these are they which are sown among thorns; such as hear the word,

Ja muutamat ovat, jotka orjantappuroihin kylvetyt ovat: ne kuulevat sanan,

And the cares of this world, and the deceitfulness of riches, and the lusts of other things entering in, choke the word, and it becometh unfruitful.

Ja tämän maailman suru, ja rikkauden viettelys ja muut himot tulevat ja tukahuttavat sanan, ja saatetaan hedelmättömäksi.

And these are they which are sown on good ground; such as hear the word, and receive it, and bring forth fruit, some thirtyfold, some sixty, and some an hundred.

Ja ne ovat, jotka hyvään maahan kylvetyt ovat: jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan, ja hedelmän kantavat, muutama kolminkymmenin, ja muutama kuusinkymmenin, ja muutama sadoin kerroin.

And he said unto them, Is a candle brought to be put under a bushel, or under a bed? and not to be set on a candlestick?

Ja hän sanoi heille: sytytetäänkö kynttilä pantaa vakan alle eli pöydän alle? eikö, että se pantaisiin kynttilänjalkaan.

For there is nothing hid, which shall not be manifested; neither was any thing kept secret, but that it should come abroad.

Sillä ei ole mitään peitetty, jota ei ilmoiteta, eikä ole salaista, vaan että se julki tulis.

If any man have ears to hear, let him hear.

Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.

And he said unto them, Take heed what ye hear: with what measure ye mete, it shall be measured to you: and unto you that hear shall more be given.

Ja hän sanoi heille: katsokaat, mitä te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte, pitää teille mitattaman, ja vielä lisätään teille, jotka kuulette.

For he that hath, to him shall be given: and he that hath not, from him shall be taken even that which he hath.

Sillä jolla on, hänelle annetaan; ja jolla ei ole, sekin, mitä hänellä on, otetaan häneltä pois.

And he said, So is the kingdom of God, as if a man should cast seed into the ground;

Ja hän sanoi: niin on Jumalan valtakunta kuin jos ihminen heittäis siemenen maahan,

And should sleep, and rise night and day, and the seed should spring and grow up, he knoweth not how.

Ja makais, ja nousis yöllä ja päivällä: ja siemen puhkeais ulos ja kasvais ylös, koska ei hän tiedäkään.

For the earth bringeth forth fruit of herself; first the blade, then the ear, after that the full corn in the ear.

Sillä maa kantaa hedelmän itsestänsä, ensin oraan, sitte tähkäpään, ja niin täyden jyvän tähkäpäässä.

But when the fruit is brought forth, immediately he putteth in the sickle, because the harvest is come.

Mutta kuin hedelmä tulee edes, lähettää hän kohta sinne sirpin; sillä elonaika on läsnä.

And he said, Whereunto shall we liken the kingdom of God? or with what comparison shall we compare it?

Ja hän sanoi: mihinkä me Jumalan valtakunnan vertaamme? eli millä vertauksella me sen vertaamme?

It is like a grain of mustard seed, which, when it is sown in the earth, is less than all the seeds that be in the earth:

Niinkuin sinapin siemeneen: kuin se maahan kylvetään, on se vähin kaikkia siemeniä, mitä maassa on;

But when it is sown, it groweth up, and becometh greater than all herbs, and shooteth out great branches; so that the fowls of the air may lodge under the shadow of it.

Ja kuin hän kylvetty on, niin hän nousee, ja tulee suuremmaksi kaikkia kaaleja, ja tekee suuret oksat, niin että taivaan linnut hänen varjonsa alle taitavat pesät tehdä.

And with many such parables spake he the word unto them, as they were able to hear it.

Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui hän heille sanan, sen perästä kuin he voivat kuulla.

But without a parable spake he not unto them: and when they were alone, he expounded all things to his disciples.

Mutta ei hän ilman vertausta mitään heille puhunut, vaan selitti kaikki opetuslapsillensa erinänsä.

And the same day, when the even was come, he saith unto them, Let us pass over unto the other side.

Ja hän sanoi heille sinä päivänä, kuin ehtoo tuli: menkäämme ylitse.

And when they had sent away the multitude, they took him even as he was in the ship. And there were also with him other little ships.

Ja he laskivat kansan, ja ottivat hänen, kuin hän oli haahdessa; oli myös muita venheitä hänen kanssansa.

And there arose a great storm of wind, and the waves beat into the ship, so that it was now full.

Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin.

And he was in the hinder part of the ship, asleep on a pillow: and they awake him, and say unto him, Master, carest thou not that we perish?

Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme?

And he arose, and rebuked the wind, and said unto the sea, Peace, be still. And the wind ceased, and there was a great calm.

Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.

And he said unto them, Why are ye so fearful? how is it that ye have no faith?

Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa?

And they feared exceedingly, and said one to another, What manner of man is this, that even the wind and the sea obey him?

Ja he peljästyivät sangen suuresti ja sanoivat keskenänsä: kuka tämä on? sillä tuuli ja meri ovat hänelle kuuliaiset.