Psalms 95

Venite, cantiamo con giubilo all’Eterno, mandiamo grida di gioia alla ròcca della nostra salvezza!
Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
Presentiamoci a lui con lodi, celebriamolo con salmi!
Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
Poiché l’Eterno è un Dio grande, e un gran Re sopra tutti gli dèi.
Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
Nelle sue mani stanno le profondità della terra, e le altezze de’ monti son sue.
Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
Suo è il mare, perch’egli l’ha fatto, e le sue mani han formato la terra asciutta.
Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
Venite, adoriamo e inchiniamoci, inginocchiamoci davanti all’Eterno che ci ha fatti!
Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Poich’egli è il nostro Dio, e noi siamo il popolo ch’egli pasce, e il gregge che la sua mano conduce.
Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
Oggi, se udite la sua voce, non indurate il vostro cuore come a Meriba, come nel giorno di Massa nel deserto,
Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
quando i vostri padri mi tentarono, mi provarono e videro l’opera mia.
Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
Quarant’anni ebbi in disgusto quella generazione, e dissi: E’ un popolo sviato di cuore, e non han conosciuto le mie vie.
Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
Perciò giurai nell’ira mia: Non entreranno nel mio riposo!
Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.