Psalms 73

Salmo di Asaf. Certo, Iddio è buono verso Israele, verso quelli che son puri di cuore.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Ma, quant’è a me, quasi inciamparono i miei piedi; poco mancò che i miei passi non sdrucciolassero.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Poiché io portavo invidia agli orgogliosi, vedendo la prosperità degli empi.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Poiché per loro non vi son dolori, il loro corpo è sano e pingue.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Non sono travagliati come gli altri mortali, né son colpiti come gli altri uomini.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Perciò la superbia li cinge a guisa di collana, la violenza li cuopre a guisa di vestito.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Dal loro cuore insensibile esce l’iniquità; le immaginazioni del cuor loro traboccano.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Sbeffeggiano e malvagiamente ragionan d’opprimere; parlano altezzosamente.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Metton la loro bocca nel cielo, e la loro lingua passeggia per la terra.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Perciò il popolo si volge dalla loro parte, e beve copiosamente alla loro sorgente,

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

e dice: Com’è possibile che Dio sappia ogni cosa, che vi sia conoscenza nell’Altissimo?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Ecco, costoro sono empi: eppure, tranquilli sempre, essi accrescono i loro averi.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Invano dunque ho purificato il mio cuore, e ho lavato le mie mani nell’innocenza!

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Poiché son percosso ogni giorno, e il mio castigo si rinnova ogni mattina.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Se avessi detto: Parlerò a quel modo, ecco, sarei stato infedele alla schiatta de’ tuoi figliuoli.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Ho voluto riflettere per intender questo, ma la cosa mi è parsa molto ardua,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

finché non sono entrato nel santuario di Dio, e non ho considerata la fine di costoro.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Certo, tu li metti in luoghi sdrucciolevoli, tu li fai cadere in rovina.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Come sono stati distrutti in un momento, portati via, consumati per casi spaventevoli!

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Come avviene d’un sogno quand’uno si sveglia, così tu, o Signore, quando ti desterai, sprezzerai la loro vana apparenza.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Quando il mio cuore s’inacerbiva ed io mi sentivo trafitto internamente,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

ero insensato e senza conoscimento; io ero verso di te come una bestia.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Ma pure, io resto del continuo con te; tu m’hai preso per la man destra;

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

tu mi condurrai col tuo consiglio, e poi mi riceverai in gloria.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Chi ho io in cielo fuori di te? E sulla terra non desidero che te.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

La mia carne e il mio cuore posson venir meno, ma Dio è la ròcca del mio cuore e la mia parte in eterno.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Poiché, ecco, quelli che s’allontanan da te periranno; tu distruggi chiunque, fornicando, ti abbandona.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Ma quanto a me, il mio bene è d’accostarmi a Dio; io ho fatto del Signore, dell’Eterno, il mio rifugio, per raccontare, o Dio, tutte le opere tue.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.