Psalms 18

Al Capo de’ musici. Di Davide, servo dell’Eterno, il quale rivolse all’Eterno le parole di questo cantico quando l’Eterno l’ebbe riscosso dalla mano di tutti i suoi nemici e dalla mano di Saul. Egli disse: Io t’amo, o Eterno, mia forza!

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

L’Eterno è la mia ròcca, la mia fortezza, il mio liberatore; il mio Dio, la mia rupe, in cui mi rifugio, il mio scudo, il mio potente salvatore, il mio alto ricetto.

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Io invocai l’Eterno ch’è degno d’ogni lode e fui salvato dai miei nemici.

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

I legami della morte m’aveano circondato e i torrenti della distruzione m’aveano spaventato.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

I legami del soggiorno de’ morti m’aveano attorniato, i lacci della morte m’aveano còlto.

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

Nella mia distretta invocai l’Eterno e gridai al mio Dio. Egli udì la mia voce dal suo tempio e il mio grido pervenne a lui, ai suoi orecchi.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

Allora la terra fu scossa e tremò, i fondamenti de’ monti furono smossi e scrollati; perch’egli era acceso d’ira.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

Un fumo saliva dalle sue nari; un fuoco consumante gli usciva dalla bocca, e ne procedevano carboni accesi.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Egli abbassò i cieli e discese, avendo sotto i piedi una densa caligine.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Cavalcava sopra un cherubino e volava; volava veloce sulle ali del vento;

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

avea fatto delle tenebre la sua stanza nascosta, avea posto intorno a sé per suo padiglione l’oscurità dell’acque, le dense nubi de’ cieli.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

Per lo splendore che lo precedeva, le dense nubi si sciolsero con gragnuola e con carboni accesi.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

L’Eterno tuonò ne’ cieli e l’Altissimo diè fuori la sua voce con gragnuola e con carboni accesi.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

E avventò le sue saette e disperse i nemici; lanciò folgori in gran numero e li mise in rotta.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

Allora apparve il letto delle acque, e i fondamenti del mondo furono scoperti al tuo sgridare, o Eterno, al soffio del vento delle tue nari.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Egli distese dall’alto la mano e mi prese, mi trasse fuori delle grandi acque.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

Mi riscosse dal mio potente nemico, e da quelli che mi odiavano perch’eran più forti di me.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

Essi m’eran piombati addosso nel dì della mia calamità, ma l’Eterno fu il mio sostegno.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Egli mi trasse fuori al largo, mi liberò, perché mi gradisce.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

L’Eterno mi ha retribuito secondo la mia giustizia, mi ha reso secondo la purità delle mie mani,

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

poiché ho osservato le vie dell’Eterno e non mi sono empiamente sviato dal mio Dio.

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

Poiché ho tenuto tutte le sue leggi davanti a me, e non ho rimosso da me i suoi statuti.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

E sono stato integro verso lui, e mi son guardato dalla mia iniquità.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

Ond’è che l’Eterno m’ha reso secondo la mia giustizia, secondo la purità delle mie mani nel suo cospetto.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

Tu ti mostri pietoso verso il pio, integro verso l’uomo integro;

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

ti mostri puro col puro e ti mostri astuto col perverso;

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

poiché tu sei quel che salvi la gente afflitta e fai abbassare gli occhi alteri.

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

Sì, tu sei quel che fa risplendere la mia lampada; l’Eterno, il mio Dio, è quel che illumina le mie tenebre.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Con te io assalgo tutta una schiera e col mio Dio salgo sulle mura.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

La via di Dio è perfetta; la parola dell’Eterno e purgata col fuoco; egli è lo scudo di tutti quelli che sperano in lui.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

Poiché chi è Dio fuor dell’Eterno? E chi è Ròcca fuor del nostro Dio,

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

l’Iddio che mi cinge di forza e rende la mia via perfetta?

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

Egli rende i miei piedi simili a quelli delle cerve, e mi rende saldo sui miei alti luoghi;

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

ammaestra le mie mani alla battaglia e le mie braccia tendono un arco di rame.

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

Tu m’hai anche dato lo scudo della tua salvezza, e la tua destra m’ha sostenuto, e la tua benignità m’ha fatto grande.

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

Tu hai allargato la via ai miei passi; e i miei piedi non hanno vacillato.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

Io ho inseguito i miei nemici e li ho raggiunti; e non son tornato indietro prima d’averli distrutti.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Io li ho abbattuti e non son potuti risorgere; son caduti sotto i miei piedi.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Tu m’hai cinto di forza per la guerra; tu hai fatto piegare sotto di me i miei avversari;

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

hai fatto voltar le spalle davanti a me ai miei nemici, e ho distrutto quelli che m’odiavano.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

Hanno gridato, ma non vi fu chi li salvasse; hanno gridato all’Eterno, ma egli non rispose loro.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Io li ho tritati come polvere esposta al vento, li ho spazzati via come il fango delle strade.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Tu m’hai liberato dalle dissensioni del popolo, m’hai costituito capo di nazioni; un popolo che non conoscevo mi e stato sottoposto.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Al solo udir parlare di me, m’hanno ubbidito; i figli degli stranieri m’hanno reso omaggio.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

I figli degli stranieri son venuti meno, sono usciti tremanti dai loro ripari.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

Vive l’Eterno! Sia benedetta la mia ròcca! E sia esaltato l’Iddio della mia salvezza!

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

l’Iddio che fa la mia vendetta e mi sottomette i popoli,

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

che mi scampa dai miei nemici. Sì, tu mi sollevi sopra i miei avversari, mi riscuoti dall’uomo violento.

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

Perciò, o Eterno, ti loderò fra le nazioni, e salmeggerò al tuo nome.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

Grandi liberazioni egli accorda al suo re, ed usa benignità verso il suo Unto, verso Davide e la sua progenie in perpetuo.

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.