Psalms 129

Canto dei pellegrinaggi. Molte volte m’hanno oppresso dalla mia giovinezza! Lo dica pure Israele:

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Molte volte m’hanno oppresso dalla mia giovinezza; eppure, non hanno potuto vincermi.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Degli aratori hanno arato sul mio dorso, v’hanno tracciato i loro lunghi solchi.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

L’Eterno è giusto; egli ha tagliato le funi degli empi.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Siano confusi e voltin le spalle tutti quelli che odiano Sion!

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Siano come l’erba dei tetti, che secca prima di crescere!

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Non se n’empie la mano il mietitore, né le braccia chi lega i covoni;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

e i passanti non dicono: La benedizione dell’Eterno sia sopra voi; noi vi benediciamo nel nome dell’Eterno!

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.