Psalms 124

Canto dei pellegrinaggi. Di Davide. Se non fosse stato l’Eterno che fu per noi, lo dica pure ora Israele,

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

se non fosse stato l’Eterno che fu per noi, quando gli uomini si levarono contro noi,

Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

allora ci avrebbero inghiottiti tutti vivi, quando l’ira loro ardeva contro noi;

Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

allora le acque ci avrebbero sommerso, il torrente sarebbe passato sull’anima nostra;

Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

allora le acque orgogliose sarebbero passate sull’anima nostra.

Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

Benedetto sia l’Eterno che non ci ha dato in preda ai loro denti!

Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

L’anima nostra è scampata, come un uccello dal laccio degli uccellatori; il laccio è stato rotto, e noi siamo scampati.

Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Il nostro aiuto è nel nome dell’Eterno, che ha fatto il cielo e la terra.

Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.