Psalms 122

Canto dei pellegrinaggi. Di Davide. Io mi sono rallegrato quando m’han detto: Andiamo alla casa dell’Eterno.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

I nostri passi si son fermati entro le tue porte, o Gerusalemme;

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Gerusalemme, che sei edificata, come una città ben compatta,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

dove salgono le tribù, le tribù dell’Eterno, secondo l’ingiunzione fattane ad Israele, per celebrare il nome dell’Eterno.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Perché quivi sono posti i troni per il giudizio, i troni della casa di Davide.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Pregate per la pace di Gerusalemme! Prosperino quelli che t’amano!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Pace sia entro i tuoi bastioni, e tranquillità nei tuoi palazzi!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Per amore dei miei fratelli e dei miei amici, io dirò adesso: Sia pace in te!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Per amore della casa dell’Eterno, dell’Iddio nostro, io procaccerò il tuo bene.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.