Psalms 114

Quando Israele uscì dall’Egitto, e la casa di Giacobbe di fra un popolo dal linguaggio strano,

Kuin Israel Egyptistä läksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta,

Giuda divenne il santuario dell’Eterno; Israele, suo dominio.

Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa.

Il mare lo vide e fuggì, il Giordano tornò addietro.

Sen meri näki ja pakeni: Jordan palasi takaperin,

I monti saltarono come montoni, i colli come agnelli.

Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat.

Che avevi, o mare, che fuggisti? E tu, Giordano, che tornasti addietro?

Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin?

E voi, monti, che saltaste come montoni, e voi, colli, come agnelli?

Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat?

Trema, o terra, alla presenza del Signore, alla presenza dell’Iddio di Giacobbe,

Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä,

che mutò la roccia in istagno, il macigno in sorgente d’acqua.

Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi.