Psalms 102

Preghiera dell’afflitto quand’è abbattuto e spande il suo lamento dinanzi all’Eterno. Deh ascolta la mia preghiera, o Eterno, e venga fino a te il mio grido!

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Non mi nasconder la tua faccia nel dì della mia distretta; inclina a me il tuo orecchio; nel giorno che io grido, affrettati a rispondermi.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Poiché i miei giorni svaniscono come fumo, e le mie ossa si consumano come un tizzone.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Colpito è il mio cuore come l’erba, e si è seccato; perché ho dimenticato perfino di mangiare il mio pane.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

A cagion della voce dei miei gemiti, le mie ossa s’attaccano alla mia carne.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Son simile al pellicano del deserto, son come il gufo de’ luoghi desolati.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Io veglio, e sono come il passero solitario sul tetto.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

I miei nemici m’oltraggiano ogni giorno; quelli che son furibondi contro di me si servon del mio nome per imprecare.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Poiché io mangio cenere come fosse pane, e mescolo con lagrime la mia bevanda,

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

a cagione della tua indignazione e del tuo cruccio; poiché m’hai levato in alto e gettato via.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

I miei giorni son come l’ombra che s’allunga, e io son disseccato come l’erba.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Ma tu, o Eterno, dimori in perpetuo, e la tua memoria dura per ogni età.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Tu ti leverai ed avrai compassione di Sion, poiché è tempo d’averne pietà; il tempo fissato è giunto.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Perché i tuoi servitori hanno affezione alle sue pietre, ed hanno pietà della sua polvere.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Allora le nazioni temeranno il nome dell’Eterno, e tutti i re della terra la tua gloria,

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

quando l’Eterno avrà riedificata Sion, sarà apparso nella sua gloria,

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

avrà avuto riguardo alla preghiera dei desolati, e non avrà sprezzato la loro supplicazione.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Questo sarà scritto per l’età a venire, e il popolo che sarà creato loderà l’Eterno,

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

perch’egli avrà guardato dall’alto del suo santuario; dal cielo l’Eterno avrà mirato la terra

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

per udire i gemiti de’ prigionieri, per liberare i condannati a morte,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

affinché pubblichino il nome dell’Eterno in Sion e la sua lode in Gerusalemme,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

quando i popoli e i regni si raduneranno insieme per servire l’Eterno.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Egli ha abbattuto le mie forze durante il mio cammino; ha accorciato i miei giorni.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Io ho detto: Dio mio, non mi portar via nel mezzo dei miei giorni; i tuoi anni durano per ogni età.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Tu fondasti ab antico la terra, e i cieli son l’opera delle tue mani.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Essi periranno, ma tu rimani; tutti quanti si logoreranno come un vestito; tu li muterai come una veste e saranno mutati.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Ma tu sei sempre lo stesso, e gli anni tuoi non avranno mai fine.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

I figliuoli de’ tuoi servitori avranno una dimora, e la loro progenie sarà stabilita nel tuo cospetto.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.