Proverbs 17

E’ meglio un tozzo di pan secco con la pace, che una casa piena di carni con la discordia.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

Il servo sagace dominerà sul figlio che fa onta, e avrà parte all’eredità insieme coi fratelli.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

La coppella è per l’argento e il fornello per l’oro, ma chi prova i cuori è l’Eterno.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

Il malvagio dà ascolto alle labbra inique, e il bugiardo dà retta alla cattiva lingua.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

Chi beffa il povero oltraggia Colui che l’ha fatto; chi si rallegra dell’altrui sventura non rimarrà impunito.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

I figliuoli de’ figliuoli son la corona de’ vecchi, e i padri son la gloria dei loro figliuoli.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

Un parlar solenne non s’addice all’uomo da nulla; quanto meno s’addicono ad un principe labbra bugiarde!

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

Il regalo è una pietra preziosa agli occhi di chi lo possiede; dovunque si volga, egli riesce.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

Chi copre i falli si procura amore, ma chi sempre vi torna su, disunisce gli amici migliori.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

Un rimprovero fa più impressione all’uomo intelligente, che cento percosse allo stolto.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

Il malvagio non cerca che ribellione, ma un messaggero crudele gli sarà mandato contro.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

Meglio imbattersi in un’orsa derubata dei suoi piccini, che in un insensato nella sua follia.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

Il male non si dipartirà dalla casa di chi rende il male per il bene.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

Cominciare una contesa è dar la stura all’acqua; perciò ritirati prima che la lite s’inasprisca.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

Chi assolve il reo e chi condanna il giusto sono ambedue in abominio all’Eterno.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

A che serve il danaro in mano allo stolto? ad acquistar saviezza?… Ma se non ha senno!

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

L’amico ama in ogni tempo; è nato per essere un fratello nella distretta.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

L’uomo privo di senno dà la mano e fa sicurtà per altri davanti al suo prossimo.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

Chi ama le liti ama il peccato; chi alza troppo la sua porta, cerca la rovina.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

Chi ha il cuor falso non trova bene, e chi ha la lingua perversa cade nella sciagura.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

Chi genera uno stolto ne avrà cordoglio, e il padre dell’uomo da nulla non avrà gioia.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

Un cuore allegro è un buon rimedio, ma uno spirito abbattuto secca l’ossa.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

L’empio accetta regali di sottomano per pervertire le vie della giustizia.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

La sapienza sta dinanzi a chi ha intelligenza, ma gli occhi dello stolto vagano agli estremi confini della terra.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

Il figliuolo stolto è il cordoglio del padre e l’amarezza di colei che l’ha partorito.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

Non è bene condannare il giusto, foss’anche ad un’ammenda, né colpire i principi per la loro probità.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

Chi modera le sue parole possiede la scienza, e chi ha lo spirito calmo è un uomo prudente.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

Anche lo stolto, quando tace, passa per savio; chi tien chiuse le labbra è uomo intelligente.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.