Proverbs 14

La donna savia edifica la sua casa, ma la stolta l’abbatte con le proprie mani.

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Chi cammina nella rettitudine teme l’Eterno, ma chi è pervertito nelle sue vie lo sprezza.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

Nella bocca dello stolto germoglia la superbia, ma le labbra dei savi son la loro custodia.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Dove mancano i buoi è vuoto il granaio, ma l’abbondanza della raccolta sta nella forza del bove.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Il testimonio fedele non mentisce, ma il testimonio falso spaccia menzogne.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Il beffardo cerca la sapienza e non la trova, ma per l’uomo intelligente la scienza è cosa facile.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Vattene lungi dallo stolto; sulle sue labbra certo non hai trovato scienza.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

La sapienza dell’uomo accorto sta nel discernere la propria strada, ma la follia degli stolti non è che inganno.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

Gli insensati si burlano delle colpe commesse, ma il favore dell’Eterno sta fra gli uomini retti.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Il cuore conosce la sua propria amarezza, e alla sua gioia non può prender parte un estraneo.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

La casa degli empi sarà distrutta, ma la tenda degli uomini retti fiorirà.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

V’è tal via che all’uomo par diritta, ma finisce col menare alla morte.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

Anche ridendo, il cuore può esser triste; e l’allegrezza può finire in dolore.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Lo sviato di cuore avrà la ricompensa dal suo modo di vivere, e l’uomo dabbene, quella delle opere sue.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Lo scemo crede tutto quel che si dice, ma l’uomo prudente bada ai suoi passi.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Il savio teme, ed evita il male; ma lo stolto è arrogante e presuntuoso.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Chi è pronto all’ira commette follie, e l’uomo pien di malizia diventa odioso.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

Gli scemi ereditano stoltezza, ma i prudenti s’incoronano di scienza.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

I malvagi si chinano dinanzi ai buoni, e gli empi alle porte de’ giusti.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Il povero è odiato anche dal suo compagno, ma gli amici del ricco son molti.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Chi sprezza il prossimo pecca, ma beato chi ha pietà dei miseri!

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Quelli che meditano il male non son forse traviati? ma quelli che meditano il bene trovan grazia e fedeltà.

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

In ogni fatica v’è profitto, ma il chiacchierare mena all’indigenza.

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

La corona de’ savi è la loro ricchezza, ma la follia degli stolti non è che follia.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Il testimonio verace salva delle vite, ma chi spaccia bugie non fa che ingannare.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

V’è una gran sicurezza nel timor dell’Eterno; Egli sarà un rifugio per i figli di chi lo teme.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

Il timor dell’Eterno è fonte di vita e fa schivare le insidie della morte.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

La moltitudine del popolo è la gloria del re, ma la scarsezza de’ sudditi è la rovina del principe.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Chi è lento all’ira ha un gran buon senso, ma chi è pronto ad andare in collera mostra la sua follia.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Un cuor calmo è la vita del corpo, ma l’invidia è la carie dell’ossa.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Chi opprime il povero oltraggia Colui che l’ha fatto, ma chi ha pietà del bisognoso, l’onora.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

L’empio è travolto dalla sua sventura, ma il giusto spera anche nella morte.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

La sapienza riposa nel cuore dell’uomo intelligente, ma in mezzo agli stolti si fa tosto conoscere.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

La giustizia innalza una nazione, ma il peccato è la vergogna dei popoli.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

Il favore del re è per il servo prudente, ma la sua ira è per chi gli fa onta.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.