Proverbs 12

Chi ama la correzione ama la scienza, ma chi odia la riprensione è uno stupido.

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

L’uomo buono ottiene il favore dell’Eterno, ma l’Eterno condanna l’uomo pien di malizia.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

L’uomo non diventa stabile con l’empietà, ma la radice dei giusti non sarà mai smossa.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

La donna virtuosa è la corona del marito, ma quella che fa vergogna gli è un tarlo nell’ossa.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

I pensieri dei giusti sono equità, ma i disegni degli empi son frode.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

Le parole degli empi insidiano la vita, ma la bocca degli uomini retti procura liberazione.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

Gli empi, una volta rovesciati, non sono più, ma la casa dei giusti rimane in piedi.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

L’uomo è lodato in proporzione del suo senno, ma chi ha il cuore pervertito sarà sprezzato.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

E’ meglio essere in umile stato ed avere un servo, che fare il borioso e mancar di pane.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

Il giusto ha cura della vita del suo bestiame, ma le viscere degli empi sono crudeli.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

Chi coltiva la sua terra avrà pane da saziarsi, ma chi va dietro ai fannulloni e privo di senno.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

L’empio agogna la preda de’ malvagi, ma la radice dei giusti porta il suo frutto.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

Nel peccato delle labbra sta un’insidia funesta, ma il giusto uscirà dalla distretta.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

Per il frutto della sua bocca l’uomo è saziato di beni, e ad ognuno è reso secondo l’opera delle sue mani.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

La via dello stolto è diritta agli occhi suoi, ma chi ascolta i consigli è savio.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

Lo stolto lascia scorger subito il suo cruccio, ma chi dissimula un affronto è uomo accorto.

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

Chi dice la verità proclama ciò ch’è giusto, ma il falso testimonio parla con inganno.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

C’è chi, parlando inconsultamente trafigge come spada, ma la lingua de’ savi reca guarigione.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

Il labbro veridico è stabile in perpetuo, ma la lingua bugiarda non dura che un istante.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

L’inganno è nel cuore di chi macchina il male, ma per chi nutre propositi di pace v’è gioia.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

Nessun male incoglie al giusto, ma gli empi son pieni di guai.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

Le labbra bugiarde sono un abominio per l’Eterno, ma quelli che agiscono con sincerità gli sono graditi.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

L’uomo accorto nasconde quello che sa, ma il cuor degli stolti proclama la loro follia.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

La mano dei diligenti dominerà, ma la pigra sarà tributaria.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

Il cordoglio ch’è nel cuore dell’uomo l’abbatte, ma la parola buona lo rallegra.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

Il giusto indica la strada al suo compagno, ma la via degli empi li fa smarrire.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

Il pigro non arrostisce la sua caccia, ma la solerzia è per l’uomo un tesoro prezioso.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

Nel sentiero della giustizia sta la vita, e nella via ch’essa traccia non v’è morte.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.