Proverbs 11

La bilancia falsa è un abominio per l’Eterno, ma il peso giusto gli è grato.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

Venuta la superbia, viene anche l’ignominia; ma la sapienza è con gli umili.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

L’integrità degli uomini retti li guida, ma la perversità dei perfidi è la loro rovina.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

Le ricchezze non servono a nulla nel giorno dell’ira, ma la giustizia salva da morte.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

La giustizia dell’uomo integro gli appiana la via, ma l’empio cade per la sua empietà.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

La giustizia degli uomini retti li libera, ma i perfidi restan presi nella loro propria malizia.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

Quando un empio muore, la sua speranza perisce, e l’aspettazione degl’iniqui e annientata.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

Il giusto è tratto fuor dalla distretta, e l’empio ne prende il posto.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

Con la sua bocca l’ipocrita rovina il suo prossimo, ma i giusti sono liberati dalla loro perspicacia.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

Quando i giusti prosperano, la città gioisce; ma quando periscono gli empi son gridi di giubilo.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

Per la benedizione degli uomini retti la città è esaltata, ma è sovvertita dalla bocca degli empi.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

Chi sprezza il prossimo è privo di senno, ma l’uomo accorto tace.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

Chi va sparlando svela i segreti, ma chi ha lo spirito leale tien celata la cosa.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

Quando manca una savia direzione il popolo cade; nel gran numero de’ consiglieri sta la salvezza.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

Chi si fa mallevadore d’un altro ne soffre danno, ma chi odia la mallevadoria è sicuro.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

La donna graziosa ottiene la gloria, e gli uomini forti ottengon la ricchezza.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

L’uomo benigno fa del bene a se stesso, ma il crudele tortura la sua propria carne.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

L’empio fa un’opera fallace, ma chi semina giustizia ha una ricompensa sicura.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

Così la giustizia mena alla vita, ma chi va dietro al male s’incammina alla morte.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

I perversi di cuore sono un abominio per l’Eterno, ma gl’integri nella loro condotta gli sono graditi.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

No, certo, il malvagio non rimarrà impunito, ma la progenie dei giusti scamperà.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

Una donna bella, ma senza giudizio, è un anello d’oro nel grifo d’un porco.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

Il desiderio dei giusti è il bene soltanto, ma la prospettiva degli empi e l’ira.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

C’è chi spande liberalmente e diventa più ricco, e c’è chi risparmia più del dovere e non fa che impoverire.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

L’anima benefica sarà nell’abbondanza, e chi annaffia sarà egli pure annaffiato.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

Chi detiene il grano è maledetto dal popolo, ma la benedizione è sul capo di chi lo vende.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Chi procaccia il bene s’attira benevolenza, ma chi cerca il male, male gl’incoglierà.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

Chi confida nelle sue ricchezze cadrà, ma i giusti rinverdiranno a guisa di fronde.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

Chi getta lo scompiglio in casa sua erediterà vento, e lo stolto sarà lo schiavo di chi ha il cuor savio.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

Il frutto del giusto è un albero di vita, e il savio fa conquista d’anime.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

Ecco, il giusto riceve la sua retribuzione sulla terra, quanto più l’empio e il peccatore!

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?