Proverbs 10

Proverbi di Salomone. Un figliuol savio rallegra suo padre, ma un figliuolo stolto è il cordoglio di sua madre.

Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.

I tesori d’empietà non giovano, ma la giustizia libera dalla morte.

Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.

L’Eterno non permette che il giusto soffra la fame, ma respinge insoddisfatta l’avidità degli empi.

Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.

Chi lavora con mano pigra impoverisce, ma la mano dei diligenti fa arricchire.

Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.

Chi raccoglie nella estate è un figliuolo prudente, ma chi dorme durante la raccolta è un figliuolo che fa vergogna.

Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.

Benedizioni vengono sul capo dei giusti, ma la violenza cuopre la bocca degli empi.

Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.

La memoria del giusto e in benedizione, ma il nome degli empi marcisce.

Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.

Il savio di cuore accetta i precetti, ma lo stolto di labbra va in precipizio.

Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.

Chi cammina nella integrità cammina sicuro, ma chi va per vie tortuose sarà scoperto.

Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.

Chi ammicca con l’occhio cagiona dolore, e lo stolto di labbra va in precipizio.

Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.

La bocca del giusto è una fonte di vita, ma la bocca degli empi nasconde violenza.

Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.

L’odio provoca liti, ma l’amore cuopre ogni fallo.

Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.

Sulle labbra dell’uomo intelligente si trova la sapienza, ma il bastone è per il dosso di chi è privo di senno.

Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.

I savi tengono in serbo la scienza, ma la bocca dello stolto e una rovina imminente.

Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.

I beni del ricco sono la sua città forte; la rovina de’ poveri è la loro povertà.

Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.

Il lavoro del giusto serve alla vita, le entrate dell’empio servono al peccato.

Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.

Chi tien conto della correzione, segue il cammino della vita; ma chi non fa caso della riprensione si smarrisce.

Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.

Chi dissimula l’odio ha labbra bugiarde, e chi spande la calunnia è uno stolto.

Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee,hän on tyhmä.

Nella moltitudine delle parole non manca la colpa, ma chi frena le sue labbra è prudente.

Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.

La lingua del giusto è argento eletto; il cuore degli empi val poco.

Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.

Le labbra del giusto pascono molti, ma gli stolti muoiono per mancanza di senno.

Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.

Quel che fa ricchi è la benedizione dell’Eterno e il tormento che uno si dà non le aggiunge nulla.

Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.

Commettere un delitto, per lo stolto, è come uno spasso; tale è la sapienza per l’uomo accorto.

Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.

All’empio succede quello che teme, ma ai giusti è concesso quel che desiderano.

Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.

Come procella che passa, l’empio non è più, ma il giusto ha un fondamento eterno.

Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.

Come l’aceto ai denti e il fumo agli occhi, così è il pigro per chi lo manda.

Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.

Il timor dell’Eterno accresce i giorni ma gli anni degli empi saranno accorciati.

Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.

L’aspettazione dei giusti è letizia, ma la speranza degli empi perirà.

Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.

La via dell’Eterno è una fortezza per l’uomo integro, ma una rovina per gli operatori d’iniquità.

Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.

Il giusto non sarà mai smosso, ma gli empi non abiteranno la terra.

Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.

La bocca del giusto sgorga sapienza, ma la lingua perversa sarà soppressa.

Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.

Le labbra del giusto conoscono ciò che è grato, ma la bocca degli empi e piena di perversità.

Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.