Job 39

Sai tu quando le capre selvagge delle rocce figliano? Hai tu osservato quando le cerve partoriscono?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Conti tu i mesi della lor pregnanza e sai tu il momento in cui debbono sgravarsi?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

S’accosciano, fanno i lor piccini, e son tosto liberate dalle loro doglie;

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

i lor piccini si fanno forti, crescono all’aperto, se ne vanno, e non tornan più alle madri.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Chi manda libero l’onàgro, e chi scioglie i legami all’asino salvatico,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

al quale ho dato per dimora il deserto, e la terra salata per abitazione?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Egli si beffa del frastuono della città, e non ode grida di padrone.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Batte le montagne della sua pastura, e va in traccia d’ogni filo di verde.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Il bufalo vorrà egli servirti o passar la notte presso alla tua mangiatoia?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Legherai tu il bufalo con una corda perché faccia il solco? erpicherà egli le valli dietro a te?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Ti fiderai di lui perché la sua forza è grande? Lascerai a lui il tuo lavoro?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Conterai su lui perché ti porti a casa la raccolta e ti ammonti il grano sull’aia?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Lo struzzo batte allegramente l’ali; ma le penne e le piume di lui son esse pietose?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

No, poich’egli abbandona sulla terra le proprie uova e le lascia scaldar sopra la sabbia.

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Egli dimentica che un piede le potrà schiacciare, e che le bestie dei campi le potran calpestare.

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

Tratta duramente i suoi piccini, quasi non fosser suoi; la sua fatica sarà vana, ma ciò non lo turba,

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

ché Iddio l’ha privato di sapienza, e non gli ha impartito intelligenza.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Ma quando si leva e piglia lo slancio, si beffa del cavallo e di chi lo cavalca.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Sei tu che dài al cavallo il coraggio? che gli vesti il collo d’una fremente criniera?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Sei tu che lo fai saltar come la locusta? Il fiero suo nitrito incute spavento.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Raspa la terra nella valle ed esulta della sua forza; si slancia incontro alle armi.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Della paura si ride, non trema, non indietreggia davanti alla spada.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Gli risuona addosso il turcasso, la folgorante lancia e il dardo.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Con fremente furia divora la terra. Non sta più fermo quando suona la tromba.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Com’ode lo squillo, dice: Aha! e fiuta da lontano la battaglia, la voce tonante dei capi, e il grido di guerra.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

E’ l’intelligenza tua che allo sparviere fa spiccare il volo e spiegar l’ali verso mezzogiorno?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

E’ forse al tuo comando che l’aquila si leva in alto e fa il suo nido nei luoghi elevati?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Abita nelle rocce e vi pernotta; sta sulla punta delle rupi, sulle vette scoscese;

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

di là spia la preda, e i suoi occhi miran lontano.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

I suoi piccini s’abbeveran di sangue, e dove son de’ corpi morti, ivi ella si trova".

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.