Job 33

Ma pure, ascolta, o Giobbe, il mio dire, porgi orecchio a tutte le mie parole!
Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Ecco, apro la bocca, la lingua parla sotto il mio palato.
Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Nelle mie parole è la rettitudine del mio cuore; e le mie labbra diran sinceramente quello che so.
Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Lo spirito di Dio mi ha creato, e il soffio dell’Onnipotente mi dà la vita.
Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Se puoi, rispondimi; prepara le tue ragioni, fatti avanti!
Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Ecco, io sono uguale a te davanti a Dio; anch’io, fui tratto dall’argilla.
Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Spavento di me non potrà quindi sgomentarti, e il peso della mia autorità non ti potrà schiacciare.
Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Davanti a me tu dunque hai detto (e ho bene udito il suono delle tue parole):
Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
"Io sono puro, senza peccato; sono innocente, non c’è iniquità in me;
Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
ma Dio trova contro me degli appigli ostili, mi tiene per suo nemico;
Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
mi mette i piedi nei ceppi, spia tutti i miei movimenti".
Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
E io ti rispondo: In questo non hai ragione; giacché Dio è più grande dell’uomo.
Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Perché contendi con lui? poich’egli non rende conto d’alcuno dei suoi atti.
Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Iddio parla, bensì, una volta ed anche due, ma l’uomo non ci bada;
Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
parla per via di sogni, di visioni notturne, quando un sonno profondo cade sui mortali, quando sui loro letti essi giacciono assopiti;
Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
allora egli apre i loro orecchi e dà loro in segreto degli ammonimenti,
Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
per distoglier l’uomo dal suo modo d’agire e tener lungi da lui la superbia;
Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
per salvargli l’anima dalla fossa, la vita dal dardo mortale.
Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
L’uomo è anche ammonito sul suo letto, dal dolore, dall’agitazione incessante delle sue ossa;
Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
quand’egli ha in avversione il pane, e l’anima sua schifa i cibi più squisiti;
Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
la carne gli si consuma, e sparisce, mentre le ossa, prima invisibili, gli escon fuori,
Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
l’anima sua si avvicina alla fossa, e la sua vita a quelli che dànno la morte.
Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
Ma se, presso a lui, v’è un angelo, un interprete, uno solo fra i mille, che mostri all’uomo il suo dovere,
Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Iddio ha pietà di lui e dice: "Risparmialo, che non scenda nella fossa! Ho trovato il suo riscatto".
Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Allora la sua carne divien fresca più di quella d’un bimbo; egli torna ai giorni della sua giovinezza;
Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
implora Dio, e Dio gli è propizio; gli dà di contemplare il suo volto con giubilo, e lo considera di nuovo come giusto.
Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Ed egli va cantando fra la gente e dice: "Avevo peccato, pervertito la giustizia, e non sono stato punito come meritavo.
Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Iddio ha riscattato l’anima mia, onde non scendesse nella fossa e la mia vita si schiude alla luce!"
Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Ecco, tutto questo Iddio lo fa due, tre volte, all’uomo,
Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
per ritrarre l’anima di lui dalla fossa, perché su di lei splenda la luce della vita.
Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
Sta’ attento, Giobbe, dammi ascolto; taci, ed io parlerò.
Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Se hai qualcosa da dire, rispondimi, parla, ché io vorrei poterti dar ragione.
Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Se no, tu dammi ascolto, taci, e t’insegnerò la saviezza".
Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.