Job 31

Io avevo stretto un patto con gli occhi miei; come dunque avrei fissati gli sguardi sopra una vergine?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Che parte mi avrebbe assegnata Iddio dall’alto e quale eredità m’avrebbe data l’Onnipotente dai luoghi eccelsi?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

La sventura non è ella per il perverso e le sciagure per quelli che fanno il male?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Iddio non vede egli le mie vie? non conta tutti i miei passi?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Se ho camminato insieme alla menzogna, se il piede mio s’è affrettato dietro alla frode

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

(Iddio mi pesi con bilancia giusta e riconoscerà la mia integrità)

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

se i miei passi sono usciti dalla retta via, se il mio cuore è ito dietro ai miei occhi, se qualche sozzura mi s’è attaccata alle mani,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

ch’io semini e un altro mangi, e quel ch’è cresciuto nei miei campi sia sradicato!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Se il mio cuore s’è lasciato sedurre per amor d’una donna, se ho spiato la porta del mio prossimo,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

che mia moglie giri la macina ad un altro, e che altri abusino di lei!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Poiché quella è una scelleratezza, un misfatto punito dai giudici,

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

un fuoco che consuma fino a perdizione, e che avrebbe distrutto fin dalle radici ogni mia fortuna.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Se ho disconosciuto il diritto del mio servo e della mia serva, quand’eran meco in lite,

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

che farei quando Iddio si levasse per giudicarmi, e che risponderei quando mi esaminasse?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Chi fece me nel seno di mia madre non fece anche lui? non ci ha formati nel seno materno uno stesso Iddio?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Se ho rifiutato ai poveri quel che desideravano, se ho fatto languire gli occhi della vedova,

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

se ho mangiato da solo il mio pezzo di pane senza che l’orfano ne mangiasse la sua parte,

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

io che fin da giovane l’ho allevato come un padre, io che fin dal seno di mia madre sono stato guida alla vedova,

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

se ho visto uno perire per mancanza di vesti o il povero senza una coperta,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

se non m’hanno benedetto i suoi fianchi, ed egli non s’è riscaldato colla lana dei miei agnelli,

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

se ho levato la mano contro l’orfano perché mi sapevo sostenuto alla porta…

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

che la mia spalla si stacchi dalla sua giuntura, il mio braccio si spezzi e cada!

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

E invero mi spaventava il castigo di Dio, ed ero trattenuto dalla maestà di lui.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Se ho riposto la mia fiducia nell’oro, se all’oro fino ho detto: "Tu sei la mia speranza",

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

se mi son rallegrato che le mie ricchezze fosser grandi e la mia mano avesse molto accumulato,

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

se, contemplando il sole che raggiava e la luna che procedeva lucente nel suo corso,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

il mio cuore, in segreto, s’è lasciato sedurre e la mia bocca ha posato un bacio sulla mano

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

(misfatto anche questo punito dai giudici ché avrei difatti rinnegato l’Iddio ch’è di sopra),

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

se mi son rallegrato della sciagura del mio nemico ed ho esultato quando gli ha incolto sventura

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

(io, che non ho permesso alle mie labbra di peccare chiedendo la sua morte con imprecazione),

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

se la gente della mia tenda non ha detto: "Chi è che non si sia saziato della carne delle sue bestie?"

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

(lo straniero non passava la notte fuori; le mie porte erano aperte al viandante),

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

se, come fan gli uomini, ho coperto i miei falli celando nel petto la mia iniquità,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

perché avevo paura della folla e dello sprezzo delle famiglie al punto da starmene queto e non uscir di casa…

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

Oh, avessi pure chi m’ascoltasse!… ecco qua la mia firma! l’Onnipotente mi risponda! Scriva l’avversario mio la sua querela,

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

ed io la porterò attaccata alla mia spalla, me la cingerò come un diadema!

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Gli renderò conto di tutt’i miei passi, a lui m’appresserò come un principe!

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Se la mia terra mi grida contro, se tutti i suoi solchi piangono,

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

se ne ho mangiato il frutto senza pagarla, se ho fatto sospirare chi la coltivava,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

che invece di grano mi nascano spine, invece d’orzo mi crescano zizzanie!" Qui finiscono i discorsi di Giobbe.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.