Job 16

Allora Giobbe rispose e disse:

Sitte vastasi Job ja sanoi:

"Di cose come codeste, ne ho udite tante! Siete tutti dei consolatori molesti!

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

Non ci sarà egli una fine alle parole vane? Che cosa ti provoca a rispondere?

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Anch’io potrei parlare come voi, se voi foste al posto mio; potrei mettere assieme delle parole contro a voi e su di voi scrollare il capo;

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

potrei farvi coraggio con la bocca; e il conforto delle mie labbra vi calmerebbe.

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

Se parlo, il mio dolore non ne sarà lenito; e se cesso di parlare, che sollievo ne avrò?

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Ora, purtroppo, Dio m’ha ridotto senza forze, ha desolato tutta la mia casa;

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

m’ha coperto di grinze e questo testimonia contro a me, la mia magrezza si leva ad accusarmi in faccia.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

La sua ira mi lacera, mi perseguita, digrigna i denti contro di me. Il mio nemico aguzza gli occhi su di me.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

Apron larga contro a me la bocca, mi percuoton per obbrobrio le guance, si metton tutt’insieme a darmi addosso.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

Iddio mi dà in balìa degli empi, mi getta in mano dei malvagi.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Vivevo in pace, ed egli m’ha scosso con violenza, m’ha preso per la nuca, m’ha frantumato, m’ha posto per suo bersaglio.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

I suoi arcieri mi circondano, egli mi trafigge i reni senza pietà, sparge a terra il mio fiele.

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

Apre sopra di me breccia su breccia, mi corre addosso come un guerriero.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Mi son cucito un cilicio sulla pelle, ho prostrato la mia fronte nella polvere.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

Il mio viso è rosso di pianto, e sulle mie palpebre si stende l’ombra di morte.

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

Eppure, le mie mani non commisero mai violenza, e la mia preghiera fu sempre pura.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

O terra, non coprire il mio sangue, e non vi sia luogo ove si fermi il mio grido!

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

Già fin d’ora, ecco, il mio Testimonio è in cielo, il mio Garante è nei luoghi altissimi.

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

Gli amici mi deridono, ma a Dio si volgon piangenti gli occhi miei;

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

sostenga egli le ragioni dell’uomo presso Dio, le ragioni del figliuol d’uomo contro i suoi compagni!

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

Poiché, pochi anni ancora, e me ne andrò per una via senza ritorno.

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.