Ecclesiastes 10

Le mosche morte fanno puzzare e imputridire l’olio del profumiere; un po’ di follia guasta il pregio della sapienza e della gloria.

Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

Il savio ha il cuore alla sua destra, ma lo stolto l’ha alla sua sinistra.

Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.

Anche quando lo stolto va per la via, il senno gli manca e mostra a tutti ch’è uno stolto.

Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.

Se il sovrano sale in ira contro di te, non lasciare il tuo posto; perché la dolcezza previene grandi peccati.

Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.

C’è un male che ho veduto sotto il sole, un errore che procede da chi governa:

On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:

che, cioè la stoltezza occupa posti altissimi, e i ricchi seggono in luoghi bassi.

tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.

Ho veduto degli schiavi a cavallo, e de’ principi camminare a piedi come degli schiavi.

Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.

Chi scava una fossa vi cadrà dentro, e chi demolisce un muro sarà morso dalla serpe.

Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.

Chi smuove le pietre ne rimarrà contuso, e chi spacca le legna corre un pericolo.

Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.

Se il ferro perde il taglio e uno non l’arrota, bisogna che raddoppi la forza; ma la sapienza ha il vantaggio di sempre riuscire.

Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.

Se il serpente morde prima d’essere incantato, l’incantatore diventa inutile.

Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.

Le parole della bocca del savio son piene di grazia; ma le labbra dello stolto son causa della sua rovina.

Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

Il principio delle parole della sua bocca è stoltezza, e la fine del suo dire è malvagia pazzia.

Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.

Lo stolto moltiplica le parole; eppure l’uomo non sa quel che gli avverrà; e chi gli dirà quel che succederà dopo di lui?

Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

La fatica dello stolto lo stanca, perch’egli non sa neppur la via della città.

Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.

Guai a te, o paese, il cui re è un fanciullo, e i cui principi mangiano fin dal mattino!

Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!

Beato te, o paese, il cui re è di nobile lignaggio, ed i cui principi si mettono a tavola al tempo convenevole, per ristorare le forze e non per ubriacarsi!

Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!

Per la pigrizia sprofonda il soffitto; per la rilassatezza delle mani piove in casa.

Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.

Il convito è fatto per gioire, il vino rende gaia la vita, e il danaro risponde a tutto.

Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.

Non maledire il re, neppur col pensiero; e non maledire il ricco nella camera ove tu dormi; poiché un uccello del cielo potrebbe spargerne la voce, e un messaggero alato pubblicare la cosa.

Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.