Psalms 92

Zsoltár, ének szombat napra.

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

Jó dolog dicsérni az Urat, és éneket mondani a te nevednek, oh Felséges!

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

Hirdetni jó reggel a te kegyelmedet, és éjjelente a te hűséges voltodat.

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

Tíz húrú hegedűvel és lanttal, hárfán való zengedezéssel.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

Mert megvidámítottál engem Uram a te cselekedeteddel, a te kezednek műveiben örvendezem.

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

Mely nagyok Uram a te műveid, igen mélységesek a te gondolataid!

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

A balgatag ember nem tudja, a bolond pedig nem érti meg ezt:

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

Hogy mikor felsarjaznak a gonoszok, mint a fű, és virágoznak mind a hamisság cselekedők, mindörökké elveszszenek ők;

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

Te pedig Uram, magasságos vagy örökké!

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

Mert ímé, a te ellenségeid elvesznek, *és *elszélednek mind a hamisság cselekedők!

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

De magasra növeszted az én szarvamat, mint az egyszarvúét; elárasztatom csillogó olajjal.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

És legeltetem szememet az én ellenségeimen, és az ellenem támadó gonosztevőkön mulat majd a fülem.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

Az igaz virágzik, mint a pálmafa, növekedik, mint a czédrus a Libánonon.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

Plánták *ők* az Úrnak házában; a mi Istenünknek tornáczaiban virágzanak.

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

Még a vén korban is gyümölcsöznek; kövérek és zöldellők lesznek; * (Psalms 92:16) Hogy hirdessék, hogy igazságos az Úr, az én kősziklám, és hogy nincsen hamisság benne! *

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.