Psalms 91

Aki a Felségesnek rejtekében lakozik, a Mindenhatónak árnyékában nyugoszik az.

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

Azt mondom az Úrnak: Én oltalmam, váram, Istenem ő benne bízom!

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

Mert ő szabadít meg téged a madarásznak tőréből, a veszedelmes dögvésztől.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Tollaival fedez be téged, és szárnyai alatt lészen oltalmad; paizs és pánczél az ő hűsége.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Nem félhetsz az éjszakai ijesztéstől, a repülő nyíltól nappal;

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

A dögvésztől, a mely a homályban jár; a döghaláltól, a mely délben pusztít.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

Elesnek mellőled ezeren, és jobb kezed felől tízezeren; és hozzád nem is közelít.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Bizony szemeiddel nézed és meglátod a gonoszoknak megbüntetését!

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

Mert *azt mondtad* te: Az Úr az én oltalmam; a Felségest választottad a te hajlékoddá:

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

Nem illet téged a veszedelem, és csapás nem közelget a sátorodhoz;

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Mert az ő angyalainak parancsolt felőled, hogy őrizzenek téged minden útadban.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

Kézen hordoznak téged, hogy meg ne üssed lábadat a kőbe.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

Oroszlánon és áspiskígyón jársz, megtaposod az oroszlánkölyköt és a sárkányt.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

Mivelhogy ragaszkodik hozzám, megszabadítom őt, felmagasztalom őt, mert ismeri az én nevemet!

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

Segítségül hív engem, ezért meghallgatom őt; vele vagyok háborúságában: megmentem és megdicsőítem őt.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Hosszú élettel elégítem meg őt, és megmutatom néki az én szabadításomat.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.