Psalms 73

Aszáf zsoltára. Bizony jó Izráelhez az Isten, azokhoz, a kik tiszta szívűek.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

De én?! Már-már meghanyatlottak lábaim; és kis híjja, hogy lépteim el nem iszamodtak.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Mert irígykedtem a kevélyekre, látván a gonoszok jó szerencséjét.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Mert halálukig nincsenek kínjaik, és az ő erejök állandó.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

A halandók nyomorúságában nincs részök, és az emberekkel nem ostoroztatnak.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Ezért nyakuknak ékessége kevélység, ruha gyanánt erőszak borítja őket.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

A kövérség miatt kinn ülnek az ő szemeik, elméjök gondolatjai csaponganak.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Gúnyolódnak és gonoszságot szólnak; elnyomásról beszélnek fennhéjázással.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Az égre tátogatják szájokat, és nyelvök eljárja a földet.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Azért fordul az ő népe ide, hogy tele *pohár* vizet szürcsölnek;

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

És mondják: Mint tudhatná ezt az Isten, s van-é a Magasságosban értelem?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Ímé, ezek gonoszok, és örök biztonságban vagyont gyűjtenek!

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Bizony hiába tartottam én tisztán szívemet, és mostam ártatlanságban kezeimet;

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Mert nyomorgattatom minden napon, és ostoroztatom minden reggel!

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Ha azt mondom: Ilyen módon szólok: Ímé, a te fiaid nemzedékét árulom el.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Gondolkodom, hogy ezt megérthessem; de nehéz dolog ez szemeimben.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Mígnem bemenék az Isten szent helyébe: megértém azoknak sorsát.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Bizony síkos földön helyezted el őket; pusztaságokra vetetted ki őket.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Mind elpusztulnak egy szempillantásban! Elvesznek, elenyésznek a rettegéstől.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Mint álmot, ha felserkenünk: te Uram, ha felserkensz, *úgy *veted meg képöket.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Hogyha keseregne szívem, és háborognának veséim:

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Akkor balgatag és tudatlan volnék én, oktalan állat volnék te irántad.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

De én mindenkor veled vagyok, te fogod az én jobb kezemet.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Tanácsoddal igazgatsz engem, és azután dicsőségbe fogadsz be engem.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Kicsodám van az egekben? Náladnál egyébben nem gyönyörködöm e földön!

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Ha elfogyatkozik is testem és szívem: szívemnek kősziklája és az én örökségem te vagy, oh Isten, mindörökké!

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Mert ímé, a kik eltávoznak tőled, elvesznek; mind kiirtod azokat, a kik elhajolnak tőled.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

De én? Isten közelsége oly igen jó nékem. Az Úr Istenben vetem reménységemet, hogy hirdessem minden te cselekedetedet.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.