Psalms 66

Az éneklőmesternek; zsoltár, ének. Örvendezz Istennek, oh te egész föld.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Énekeljétek az ő nevének dicsőségét; dicsőítsétek az ő dicséretét!

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Mondjátok Istennek: Mily csudálatosak a te műveid: a te hatalmad nagy volta miatt hízelegnek néked ellenségeid.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

Az egész föld leborul előtted; énekel néked, énekli a te nevedet. Szela.

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

Jőjjetek és lássátok az Isten dolgait; csudálatosak az ő cselekedetei az emberek fiain.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

A tengert szárazzá változtatta, a folyamon gyalog mentek át: ott örvendeztünk ő benne.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

A ki uralkodik az ő hatalmával örökké, szemmel tartja a pogányokat, hogy az engedetlenek fel ne fuvalkodjanak magukban. Szela.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Áldjátok népek a mi Istenünket, és hallassátok az ő dicséretének szavát.

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

A ki megeleveníti lelkünket, s nem engedi, hogy lábaink megtántorodjanak.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Mert megpróbáltál minket, oh Isten, megtisztítottál, a mint tisztítják az ezüstöt.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Hálóba vittél be minket, megszorítottad derekainkat.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Embert ültettél fejünkre, tűzbe-vízbe jutottunk: de kihoztál bennünket bőségre.

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

Elmegyek házadba égőáldozatokkal, lefizetem néked fogadásaimat,

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

A melyeket ajakim igértek és szájam mondott nyomorúságomban.

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Hízlalt juhokat áldozom néked égőáldozatul, kosok jóillatú áldozatával; ökröket bakokkal együtt áldozom néked. Szela.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Jőjjetek el és halljátok meg, hadd beszélem el minden istenfélőnek: miket cselekedett az én lelkemmel!

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Hozzá kiálték az én szájammal, és magasztalás volt nyelvem alatt.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Ha hamisságra néztem volna szívemben, meg nem hallgatott volna az én Uram.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Ámde meghallgatott Isten, figyelmezett könyörgésem szavára.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Áldott az Isten, a ki nem vetette meg könyörgésemet, és kegyelmét *nem vonta meg* tőlem.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!