Psalms 44

Az éneklőmesternek; a Kóráh fiainak tanítása.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Oh Isten! füleinkkel hallottuk, atyáink beszélték el nékünk a dolgot, a melyet napjaikban, a hajdankor napjaiban cselekedtél.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Nemzeteket űztél te ki saját kezeddel, őket pedig beplántáltad; népeket törtél össze, őket pedig kiterjesztetted.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Mert nem az ő fegyverökkel szereztek földet, és nem az ő karjok segített nékik; hanem a te jobbod, a te karod és a te orczád világossága, mert kedvelted őket.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Te magad vagy az én királyom oh Isten! Rendelj segítséget Jákóbnak!

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Általad verjük le szorongatóinkat; a te neveddel tapodjuk le támadóinkat.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Mert nem az ívemben bízom, és kardom sem védelmez meg engem;

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

Hanem te szabadítasz meg minket szorongatóinktól, és gyűlölőinket te szégyeníted meg.

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Dicsérjük Istent mindennap, és mindörökké magasztaljuk nevedet. Szela.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

Mégis megvetettél, meggyaláztál minket, és nem vonulsz ki seregeinkkel.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Megfutamítottál minket szorongatóink előtt, és a kik gyűlölnek minket, fosztogattak magoknak.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Oda dobtál minket vágó-juhok gyanánt, és szétszórtál minket a nemzetek között.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Eladtad a te népedet nagy olcsón, és nem becsülted az árát magasra.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Csúfságul vetettél oda minket szomszédainknak, gúnyra és nevetségre a körültünk levőknek.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Példabeszédül vetettél oda a pogányoknak, fejcsóválásra a népeknek.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Gyalázatom naponta előttem van, és orczám szégyene elborít engem.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

A csúfolók és káromlók szaváért, az ellenség és a bosszúálló miatt.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

Mindez utolért minket, mégsem feledtünk el téged, és nem szegtük meg a te frigyedet.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Nem pártolt el tőled a mi szívünk, sem lépésünk nem tért le a te ösvényedről:

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

Noha kiűztél minket a sakálok helyére, és reánk borítottad a halál árnyékát.

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Ha elfeledtük volna Istenünk nevét, és kiterjesztettük volna kezünket idegen istenhez:

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

Nemde kifürkészte volna ezt Isten? Mert ő jól ismeri a szívnek titkait.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

Bizony te éretted gyilkoltak minket mindennapon; tekintettek bennünket, mint vágó-juhokat.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Serkenj fel! Miért alszol Uram?! Kelj fel, ne vess el *minket* örökké!

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Miért rejted el orczádat, és felejted el nyomorúságunkat és háborúságunkat?

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Bizony porba hanyatlik lelkünk, a földhöz tapad testünk. * (Psalms 44:27) Kelj fel a mi segítségünkre, ments meg minket a te kegyelmedért! *

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!