Psalms 16

Dávid miktámja. Tarts meg engem Istenem, mert benned bízom.

Davidin kultainen kappale. Kätke minua Jumala; sillä minä uskallan sinuun.

Ezt mondom az Úrnak: Én Uram vagy te; feletted való jóm nincsen.

Sinä olet Herralle sanonut: sinä olet minun Herrani: minun hyvätyöni ei ole sinun tähtes,

A szentekben, a kik e földön vannak és a felségesekben, bennök van minden gyönyörűségem.

Vaan pyhäin tähden, jotka maan päällä ovat, ja kunniallisten tähden, joissa kaikki minun mielisuosioni on.

Megsokasodnak fájdalmaik, a kik más *isten után* sietnek; nem áldozom meg véres italáldozatjokat és nem veszem nevöket ajkaimra.

Mutta jotka toisen jälkeen rientävät, niillä pitää suuri sydämen kipu oleman: en minä uhraa heidän juomauhriansa verestä, enkä mainitse heidän nimiänsä suussani.

Az Úr az én osztályos részem és poharam; te támogatod az én sorsomat.

Mutta Herra on minun tavarani ja osani: sinä tähteelle panet minun perimiseni.

Az én részem kies helyre esett, nyilván szép örökség jutott nékem.

Arpa lankesi minulle kauniimmissa: minä olen jalon perimisen saanut.

Áldom az Urat, a ki tanácsot adott nékem; még éjjel is oktatnak engem az én veséim.

Minä kiitän Herraa, joka minua on neuvonut: niin myös minun munaskuuni ovat yöllä kurittaneet.

Az Úrra néztem szüntelen; mert jobb kezem felől van, meg nem rendülök.

Minä pidän aina Herran kasvoini edessä, sillä hän on minun oikialla puolellani, sentähden en minä horju.

Azért örül az én szívem és örvendez az én lelkem; testem is biztosságban lakozik.

Sentähden minun sydämeni reimuitsee ja minun kunniani on iloinen, ja minun lihani lepää toivossa.

Mert nem hagyod lelkemet a Seolban; nem engeded, hogy a te szented rothadást lásson.

Sillä et sinä hyljää sieluani helvetissä, etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta.

Te tanítasz engem az élet ösvényére, teljes öröm van tenálad; a te jobbodon gyönyörűségek vannak örökké.

Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun kasvois edessä on täydellinen ilo, ja riemullinen meno oikialla kädelläs ijankaikkisesti.