Psalms 132

Grádicsok éneke. Emlékezzél meg, Uram, Dávid minden nyomorúságáról;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

A ki megesküdt az Úrnak, fogadást tőn a Jákób Istenének:

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

Nem megyek be sátoros házamba, nem hágok fel háló-nyoszolyámba;

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

Nem bocsátok álmot szemeimre s pilláimra szendert;

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

Míg helyet nem találok az Úrnak, Jákób Istenének hajlékot!

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Ímé, hallottunk róla Efratában; rátaláltunk Jaar térségein:

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Hadd menjünk be az ő hajlékaiba, boruljunk le lábainak zsámolyához!

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

Indulj Uram, a te nyugvóhelyedre: te és a te hatalmadnak ládája!

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Papjaid öltözködjenek igazságba, kegyeltjeid pedig örvendezzenek!

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Dávidért, a te szolgádért, ne fordulj el felkented színétől!

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Hűséget esküdött az Úr Dávidnak, nem tér el attól: Ágyékod gyümölcsét ültetem székedbe;

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Ha megtartják fiaid szövetségemet és bizonyságomat, a melyekre megtanítom őket, fiaik is mindörökké székedben ülnek.

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Mert a Siont választotta ki az Úr, azt szerette meg magának lakhelyül:

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Ez lesz nyugovóhelyem örökre; itt lakozom, mert ezt szeretem;

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Eleséggel megáldom gazdagon, szegényeit jóltartom kenyérrel;

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Papjait meg felruházom szabadítással, és vígan örvendeznek kegyeltjei.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Megnövesztem ott Dávidnak hatalmát, szövétneket szerzek az én felkentemnek.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Ellenségeire szégyent borítok, rajta pedig koronája ragyog.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.