Psalms 102

A nyomorultnak imádsága, a mikor eleped és kiönti panaszát az Úr elé.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Uram, hallgasd meg az én imádságomat, és kiáltásom jusson te hozzád!

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Ne rejtsd el a te orczádat tőlem; mikor szorongatnak engem, hajtsd hozzám a te füledet; mikor kiáltok, hamar hallgass meg engem!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Mert elenyésznek az én napjaim, mint a füst, és csontjaim, mint valami tűzhely, üszkösök.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Letaroltatott és megszáradt, mint a fű az én szívem; még kenyerem megevéséről is elfelejtkezem.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Nyögésemnek szavától csontom a húsomhoz ragadt.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Hasonló vagyok a pusztai pelikánhoz; olyanná lettem, mint a bagoly a romokon.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Virrasztok és olyan vagyok, mint a magános madár a háztetőn.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Minden napon gyaláznak engem ellenségeim, csúfolóim esküsznek én reám.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Bizony a port eszem kenyér gyanánt, és italomat könyekkel vegyítem,

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

A te felindulásod és búsulásod miatt; mert felemeltél engem és földhöz vertél engem.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Napjaim olyanok, mint a megnyúlt árnyék; magam pedig, mint a fű, megszáradtam.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

De te Uram örökké megmaradsz, és a te emlékezeted nemzetségről nemzetségre *áll.*

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Te kelj fel, könyörülj a Sionon! Mert ideje, hogy könyörülj rajta, mert eljött a megszabott idő.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Mert kedvelik a te szolgáid annak köveit, és a porát is kímélik.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

És félik a népek az Úrnak nevét, és e földnek minden királya a te dicsőségedet;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Mivelhogy az Úr megépítette a Siont, megláttatta magát az ő dicsőségében.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Oda fordult a gyámoltalanok imádsága felé, és azoknak imádságát meg nem útálta.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Irattassék meg ez a következő nemzedéknek, és a teremtendő nép dicsérni fogja az Urat.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Mert alátekintett az ő szentségének magaslatáról; a mennyekből a földre nézett le az Úr.

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Hogy meghallja a fogolynak nyögését, *és* hogy feloldozza a halálnak fiait.

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Hogy hirdessék a Sionon az Úrnak nevét, és az ő dicséretét Jeruzsálemben.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Mikor egybegyűlnek a népek mindnyájan, és az országok, hogy szolgáljanak az Úrnak.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Megsanyargatta az én erőmet ez útban, megrövidítette napjaimat.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Ezt mondám: Én Istenem! Ne vígy el engem az én napjaimnak felén; a te esztendeid nemzedékek nemzedékéig *tartanak.*

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Régente fundáltad a földet, s az egek is a te kezednek munkája.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Azok elvesznek, de te megmaradsz; mindazok elavulnak, mint a ruha; mint az öltözetet, elváltoztatod azokat, és elváltoznak.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

De te ugyanaz vagy, és a te esztendeid el nem fogynak. * (Psalms 102:29) A te szolgáidnak fiai megmaradnak, és az ő magvok erősen megáll előtted. *

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.