Psalms 10

Uram, miért állasz távol? Miért rejtőzöl el a szükség idején?

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

A gonosznak kevélysége miatt sanyarog a szegény. Essenek foglyul a cseleknek, a miket koholtak.

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

Mert dicsekszik a gonosz az ő lelkének kivánságával, és a fösvény megveti és szidja az Urat.

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

A gonosz az ő haragos kevélységében senkit sem tudakoz; nincs Isten, ez minden gondolatja.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

Szerencsések az ő útai minden időben; messze vannak tőle ítéleteid, elfújja minden ellenségét.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

Azt mondja szívében: Nem rendülök meg soha örökké, mert nem *esem* bajba.

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

Szája telve átkozódással, csalárdsággal és erőszakossággal; nyelve alatt hamisság és álnokság.

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

Az utczák zugaiban lappang, a rejtekhelyeken megöli az ártatlant, szemei lesnek az ügyefogyottra.

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

Leselkedik a rejtekhelyen, leselkedik, mint az oroszlán az ő barlangjában, hogy elragadja a szegényt; elragadja a szegényt, mihelyt hálójába foghatja azt.

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

Lenyomja, tiporja, és erejétől elesnek az ügyefogyottak.

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

Azt mondja szívében: Elfelejtkezett Isten, elrejtette arczát: nem is látott soha!

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

Kelj fel Úr-Isten, emeld fel kezedet; ne feledkezzél el a szegényekről!

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Miért szidja Istent a gonosz? *Miért* mondja szívében: Nem keresed *rajta.*

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Te látod *ezt,* mert te megnézed a hamisságot és a fájdalmat, hogy rávessed kezed. Te reád hagyja magát az ügyefogyott, az árvának is te vagy segedelme.

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Törd össze a gonosznak karját; és keressed a rosszon az ő gonoszságát, míg már nem találsz.

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Az Úr király mindenha és mindörökké; a pogányok kivesznek az ő földjéről.

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

A szegények kivánságát meghallgatod, oh Uram! Megerősíted szívöket, füleiddel figyelmezel,

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

Hogy ítéletet tégy az árvának és nyomorodottnak, hogy többé már ne rettentsen a földből való ember.

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.