Job 9

Felele pedig Jób, és monda:

Job vastasi ja sanoi:

Igaz, jól tudom, hogy így van; hogyan is lehetne igaz a halandó ember Istennél?

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

Ha perelni akarna ő vele, ezer közül egy sem felelhetne meg néki.

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Bölcs szívű és hatalmas erejű: ki szegülhetne ellene, hogy épségben maradjon?

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

A ki hegyeket mozdít tova, hogy észre se veszik, és megfordítja őket haragjában.

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

A ki kirengeti helyéből a földet, úgy hogy oszlopai megrepedeznek.

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

A ki szól a napnak és az fel nem kél, és bepecsételi a csillagokat.

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

A ki egymaga feszítette ki az egeket, és a tenger hullámain tapos.

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

A ki teremtette a gönczölszekeret, a kaszás csillagot és a fiastyúkot és a délnek titkos tárait.

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

A ki nagy dolgokat cselekszik megfoghatatlanul, és csudákat megszámlálhatatlanul.

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Ímé, elvonul mellettem, de nem látom, átmegy előttem, de nem veszem észre.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Ímé, ha elragad *valamit,* ki akadályozza meg; ki mondhatja néki: Mit cselekszel?

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Ha az Isten el nem fordítja az ő haragját, alatta meghajolnak Ráháb czinkosai is.

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Hogyan felelhetnék hát én meg ő néki, és lelhetnék vele szemben szavakat?

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

A ki, ha szinte igazam volna, sem felelhetnék néki; kegyelemért könyörögnék ítélő birámhoz.

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Ha segítségül hívnám és felelne is nékem, még sem hinném, hogy szavamat fülébe vevé;

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

A ki forgószélben rohan meg engem, és ok nélkül megsokasítja sebeimet.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Nem hagyna még lélekzetet se vennem, hanem keserűséggel lakatna jól.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Ha erőre kerülne a dolog? Ímé, ő igen erős; és ha ítéletre? Ki tűzne ki én nékem napot?

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Ha igaznak mondanám magamat, a szájam kárhoztatna engem; ha ártatlannak: bűnössé tenne engemet.

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Ártatlan vagyok, nem törődöm lelkemmel, útálom az életemet.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Mindegy ez! Azért azt mondom: elveszít ő ártatlant és gonoszt!

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Ha ostorával hirtelen megöl, neveti a bűntelenek megpróbáltatását.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

A föld a gonosz kezébe adatik, a ki az ő biráinak arczát elfedezi. Nem így van? Kicsoda hát ő?

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

Napjaim gyorsabbak valának a kengyelfutónál: elfutának, nem láttak semmi jót.

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Ellebbentek, mint a gyorsan járó hajók, miként zsákmányára csap a keselyű.

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Ha azt mondom: Nosza elfelejtem panaszomat, felhagyok haragoskodásommal és vidám leszek:

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Megborzadok az én mindenféle fájdalmamtól; tudom, hogy nem találsz bűntelennek engem.

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Rossz ember vagyok én! Minek fáraszszam hát magamat hiába?

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Ha hóvízzel mosakodom is meg, ha szappannal mosom is meg kezeimet:

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Akkor is a posványba mártanál engem és az én ruháim is útálnának engem.

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Mert nem ember ő, mint én, hogy néki megfelelhetnék, *és* együtt pörbe állanánk.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Nincs is közöttünk igazlátó, a ki kezét közbe vethesse kettőnk között!

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Venné csak el rólam az ő veszszejét, és az ő rettentésével ne rettegtetne engem:

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Akkor szólanék és nem félnék tőle: mert nem így vagyok én magammal!

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.