Job 6

Jób pedig felele, és monda:

Niin Job vastasi ja sanoi:

Oh, ha az én bosszankodásomat mérlegre vetnék, és az én nyomorúságomat vele együtt tennék a fontba!

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Bizony súlyosabb ez a tenger fövenyénél; azért balgatagok az én szavaim.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Mert a Mindenható nyilai vannak én bennem, a melyeknek mérge emészti az én lelkemet, és az Istennek rettentései ostromolnak engem.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Ordít-é a vadszamár a zöld füvön, avagy bőg-é az ökör az ő abrakja mellett?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Vajjon ízetlen, sótalan étket eszik-é az ember; avagy kellemes íze van-é a tojásfehérnek?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Lelkem iszonyodik érinteni is; olyanok azok nékem, mint a megromlott kenyér!

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Oh, ha az én kérésem teljesülne, és az Isten megadná, amit reménylek;

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

És tetszenék Istennek, hogy összetörjön engem, megoldaná kezét, hogy szétvagdaljon engem!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Még akkor lenne valami vigasztalásom; újjonganék a fájdalomban, a mely nem kimél, mert nem tagadtam meg a Szentnek beszédét.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Micsoda az én erőm, hogy várakozzam; mi az én végem, hogy türtőztessem magam?!

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Kövek ereje-é az én erőm, avagy az én testem aczélból van-é?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Hát nincsen-é segítség számomra; avagy a szabadulás elfutott-é tőlem?!

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

A szerencsétlent barátjától részvét illeti meg, még ha elhagyja is a Mindenhatónak félelmét.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Atyámfiai hűtlenül elhagytak mint a patak, a mint túláradnak medrükön a patakok.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

A melyek szennyesek a jégtől, a melyekben *olvadt* hó hömpölyög;

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Mikor átmelegülnek, elapadnak, a hőség miatt fenékig száradnak.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Letérnek útjokról a vándorok; felmennek a sivatagba *utánok* és elvesznek.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Nézegetnek utánok Téma vándorai; Sébának utasai bennök reménykednek.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Megszégyenlik, hogy bíztak, közel mennek és elpirulnak.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Így lettetek ti most semmivé; látjátok a nyomort és féltek.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Hát mondtam-é: adjatok nékem *valamit,* és a ti jószágotokból ajándékozzatok meg engem?

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Szabadítsatok ki engem az ellenség kezéből, és a hatalmasok kezéből vegyetek ki engem?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Tanítsatok meg és én elnémulok, s a miben tévedek, értessétek meg velem.

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Oh, mily hathatósak az igaz beszédek! De mit ostoroz a ti ostorozásotok?

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Szavak ostorozására készültök-é? Hiszen a szélnek valók a kétségbeesettnek szavai!

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Még az árvának is néki esnétek, és *sírt* ásnátok a ti barátotoknak is?!

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Most hát tessék néktek rám tekintenetek, és szemetekbe csak nem hazudom?

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Kezdjétek újra kérlek, ne legyen hamisság. Kezdjétek újra, az én igazságom még mindig áll.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Van-é az én nyelvemen hamisság, avagy az én ínyem nem veheti-é észre a nyomorúságot?

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?