Job 5

Kiálts csak! Van-é, a ki felelne néked? A szentek közül melyikhez fordulsz?

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

Mert a bolondot boszúság öli meg, az együgyűt pedig buzgóság veszti el.

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

Láttam, hogy egy bolond gyökerezni kezdett, de nagy hamar megátkoztam szép hajlékát.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

Fiai messze estek a szabadulástól: a kapuban megrontatnak, mert nincs, a ki kimentse őket.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

A mit learatnak néki, az éhező eszi meg, a töviskerítésből is elviszi azt, kincseiket tőrvetők nyelik el.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Mert nem porból támad a veszedelem s nem földből sarjad a nyomorúság!

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

Hanem nyomorúságra születik az ember, a mint felfelé szállnak a parázs szikrái.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

Azért én a Mindenhatóhoz folyamodnám, az Istenre bíznám ügyemet.

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

A ki nagy, végére mehetetlen dolgokat művel, és csudákat, a miknek száma nincsen.

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

A ki esőt ad a földnek színére, és a mezőkre vizet bocsát.

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

Hogy az alázatosokat felmagasztalja, és a gyászolókat szabadulással vidámítsa.

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

A ki semmivé teszi a csalárdok gondolatait, hogy szándékukat kezeik véghez ne vihessék.

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

A ki megfogja a bölcseket az ő csalárdságukban, és a hamisak tanácsát hiábavalóvá teszi.

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

Nappal sötétségre bukkannak, és délben is tapogatva járnak, mint éjszaka.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

A ki megszabadítja a fegyvertől, az ő szájoktól, és az erősnek kezéből a szegényt;

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

Hogy legyen reménysége a szegénynek, és a hamisság befogja az ő száját.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

Ímé, boldog ember az, a kit Isten megdorgál; azért a Mindenhatónak büntetését meg ne utáljad!

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

Mert ő megsebez, de be is kötöz, összezúz, de kezei meg is gyógyítanak.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

Hat bajodból megszabadít, és a hetedikben sem illet a veszedelem téged.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

Az éhínségben megment téged a haláltól, és a háborúban a fegyveres kezektől.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

A nyelvek ostora elől rejtve leszel, és nem kell félned, hogy a pusztulás rád következik.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

A pusztulást és drágaságot neveted, és a fenevadaktól sem félsz.

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

Mert a mezőn való kövekkel is frigyed lesz, és a mezei vad is békességben lesz veled.

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

Majd megtudod, hogy békességben lesz a te sátorod, s ha megvizsgálod a te hajlékodat, nem találsz benne hiányt.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

Majd megtudod, hogy a te magod megszaporodik, és a te sarjadékod, mint a mezőn a fű.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Érett korban térsz a koporsóba, a mint a maga idején takaríttatik be a learatott gabona.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

Ímé ezt kutattuk mi ki, így van ez. Hallgass erre, jegyezd meg magadnak.

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.