Psalms 2

2:1

Poukisa nasyon yo ap toumante kò yo konsa? Poukisa pèp yo ap fè plan ki p'ap sèvi yo anyen?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2:2

Wa latè yo pran lèzam. Chèf yo mete tèt yo ansanm, y'ap fè konplo sou do Seyè a, y'ap fè konplo sou do wa li chwazi a.

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

2:3

Y'ap plede di: -Ann kase chenn yo mete nan pye nou yo! Ann voye yo jete!

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

2:4

Seyè a rete chita nan syèl la, l'ap ri. L'ap pase yo nan jwèt.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

2:5

Apre sa, li fè kòlè, li pale ak yo. Li move sou yo, li fè kè yo kase.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

2:6

Li di: -Se mwen menm ki mete wa mwen an sou mòn Siyon, mòn ki apa pou mwen an.

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

2:7

Wa a di: -M'ap fè nou konnen sa Seyè a deside. Li di mwen: Ou se pitit mwen. Depi jòdi a, se mwen ki papa ou.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

2:8

Mande m', m'a ba ou tout nasyon yo pou eritaj ou. M'a ba ou tout latè pou bitasyon ou.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

2:9

W'ap kraze ren yo avèk yon baton fè, w'ap kraze yo an miyèt moso tankou yon kannari yo kraze.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

2:10

Koulye a, nou menm wa yo, manyè konprann. Nou menm k'ap dirije moun sou latè, manyè koute.

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

2:11

Sèvi Seyè a avèk krentif, tranble nan tout kò nou,

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

2:12

bese tèt devan li. Si se pa sa, n'a fè l' fache, n'a mouri, paske kòlè l' moute fasil. Ala bon sa bon pou moun k'ap chache pwoteksyon anba zèl li!

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.