Lamentations 5

Seyè, gade sa ki te rive nou non! Voye je gade nou. Wè nan ki mizè nou ye!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Peyi nou an nan men moun lòt nasyon! Yo pran kay nou pou yo.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Nou se timoun san papa. Manman nou tankou fanm ki pèdi mari yo.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Se achte pou n' achte dlo pou nou bwè. Si nou pa gen lajan, nou pa jwenn bwa pou nou boule.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
N'ap travay di tankou bourik, tankou bèf kabwa. Nou bouke, nou pa ka pran kanpo.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Pou nou ka jwenn manje pou nou manje nou blije ap lonje men bay peyi Lejip ak peyi Lasiri.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Zansèt nou yo fè peche. Yo pa la ankò! Se nou menm k'ap peye pou sa yo te fè.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Moun k'ap gouvènen nou yo se esklav yo ye. Pesonn pa ka delivre nou anba men yo.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Se gwo danje lè nou soti al dèyè manje. Ansasen toupatou nan peyi a.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Grangou ban nou lafyèb. Kò nou cho kou dife.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Yo fè kadejak sou madanm nou sou mòn Siyon an. Nan tout ti bouk peyi Jida yo yo kenbe pitit fi nou yo.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Yo pran chèf nou yo, yo pann yo. Yo derespekte granmoun nou yo.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Yo fòse jenn gason nou yo rale moulen. Ti gason nou yo ap titibe anba gwo chay bwa.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Granmoun yo pa chita nan pòtay lavil la ankò. Jennmoun nou yo pa chante ankò.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Pa gen kè kontan lakay nou. Nou pa danse ankò! Lapenn plen kè nou!
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Tou sa ki te konn ban nou kè kontan disparèt. Nou te peche, malè tonbe sou nou.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Nou malad nan fon kè nou, nou pa ka wè tèlman n'ap kriye,
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
paske mòn Siyon an tounen savann. Se bèt nan bwa ase ki rete la.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Men ou menm, Seyè, ou wa pou tou tan. W'ap gouvènen jouk sa kaba.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Poukisa ou lage nou pou tout tan sa a? Gen lè ou p'ap janm chonje nou ankò!
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Seyè, fè nou tounen vin jwenn ou non! Fè nou tounen vin jwenn ou! Fè nou viv jan nou te konn viv nan tan lontan an non!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Eske ou voye nou jete pou tout bon? Pou di ou p'ap janm sispann fache sou nou?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?