Job 30

Men koulye a, moun ki pi jenn pase m' yo ap pase m' nan rizib. Papa yo se moun mwen pa t' pran pou anyen, moun mwen pa ta menm mete ak chen m' pou gade mouton.
Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
Epitou, yo te twò fèb pou fè anyen pou mwen. Se te yon bann gason san kouraj.
Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
Mizè ak grangou te fini ak yo. Lannwit se grenn bwa yo te konn al souse nan savann kote moun pa rete.
Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
Yo pran fèy raje pou yo manje. Ata rasin bayawonn pase.
Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
Kote yo pase moun mete yo deyò, yo rele bare dèyè yo tankou vòlè.
He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
Yo te blije al rete nan twou wòch, nan twou tè sou bò ravin yo.
He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
Y'ap rele tankou bèt mawon nan raje a. Yo fè pil sou pil nan savann lan.
Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
Se te yon bann sanzave ki pa t' menm gen non. Yo te mete yo deyò nan peyi a.
Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
Koulye a, y'ap fè chante sou mwen. Y'ap bay istwa sou do m'.
Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
Yo pè pwoche bò kote m' pou m' pa sal yo. Yo menm krache nan figi m'.
He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
Paske Bondye kraze kouraj mwen, li lage m' atè, kifè, mapou tonbe, kabrit manje fèy li.
Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
Bann moun sa yo leve dèyè m', y'ap fè m' kouri. Yo lage dèyè m' pou yo pran m'.
Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
Yo sènen m' toupatou pou yo ka fini avè m'. Pa gen pesonn pou di yo pa fè sa.
He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
Yo pase nan fant barikad, yo tonbe sou mwen. Yo pilonnen m' anba pye yo.
He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
Yon sèl latranblad pran mwen. Tankou yon kout van li kraze kouraj mwen. Tankou yon nwaj k'ap pase, tout byen m' yo disparèt.
Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
Koulye a, mwen prèt pou m' mouri. Lafliksyon ap fini avè m'.
Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
Lannwit, tout zo nan kò m' ap fè m' mal. Doulè ap manje m' anndan san rete.
Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
Bondye ponyen m' nan kòlèt, l'ap chifonnen tout rad sou mwen.
Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
Li voye m' jete nan labou. Mwen pa pi bon pase pousyè tè ak sann dife.
Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
Mwen rele nan pye ou, Bondye! Ou pa reponn mwen. Mwen kanpe devan ou, ou pa okipe m' menm.
Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
Ou pa menm moun lan ankò. W'ap malmennen m'. Ou soti pou pèsekite m' ak tout fòs ou.
Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
Ou fè van pote m' ale. M'ap vole tankou pay. Ou voye yon van tanpèt boulvèse m'.
Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
Wi, mwen konnen byen pwòp w'ap mennen m' pou m' al mouri, pou m' al sibi sò k'ap tann tout moun lan.
Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
Poukisa w'ap atake yon moun ki tou fin mouri, yon moun ki pa ka fè anyen ankò pase mande padon?
Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
Eske mwen pa t' nan lapenn ansanm ak moun ki te nan mizè? Eske kè m' pa t' fè m' mal pou moun ki pa t' gen anyen menm yo?
Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
Mwen t'ap tann kontantman, se malè ki vini. Mwen t'ap tann limyè, se fènwa ki kouvri m'.
Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
Tout zantray mwen ap bouyi san rete. Chak jou m'ap soufri pi rèd.
Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
M'ap mache kagou, san pesonn pou konsole m'. Mwen kanpe nan mitan tout moun, m'ap mande sekou.
Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
Vwa mwen tankou vwa koukou. Mwen rele tankou frize.
Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
Po m' vin tou nwa, l'ap dekale. Lafyèb ap manje m' nan zo.
Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
Lontan se mizik gita ak fif ase ki te nan zòrèy mwen. Men, koulye a, se plenn, se kriye ase m'ap tande.
Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.