Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

canticum carminis filiorum Core victori per chorum ad praecinendum eruditionis Eman Ezraitae Domine Deus salutis meae per diem clamavi in nocte coram te

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

ingrediatur ante te oratio mea inclina aurem tuam ad laudationem meam

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

quia repleta est malis anima mea et vita mea ad infernum descendit

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

reputatus sum cum descendentibus lacum factus sum quasi homo invalidus

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

inter mortuos liber sicut interfecti et dormientes in sepulchro quorum non recordaris amplius et qui a manu tua abscisi sunt

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

posuisti me in lacu novissimo in tenebris in profundis

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

super me confirmatus est furor tuus et cunctis fluctibus tuis adflixisti me semper

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

longe fecisti notos meos a me posuisti me abominationem eis clausum et non prodeuntem

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

oculus meus infirmatus est ab adflictione invocavi te Domine tota die expandi ad te palmas meas

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

numquid mortuis facies mirabilia aut gigantes surgent et confitebuntur tibi semper

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

numquid narrabitur in sepulchro misericordia tua et veritas tua in perditione

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

numquid noscentur in tenebris mirabilia tua et iustitia tua in terra quae oblivioni tradita est

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

ego autem ad te Domine clamavi et mane oratio mea praeveniet te

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

quare Domine abicis animam meam abscondis faciem tuam a me

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

pauper ego et aerumnosus ab adulescentia portavi furorem tuum et conturbatus sum

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

per me transierunt irae tuae terrores tui oppresserunt me

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

circumdederunt me quasi aquae tota die vallaverunt me pariter

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

longe fecisti a me amicum et sodalem notos meos abstulisti