Psalms 10

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

quare Domine stas a longe dispicis in temporibus angustiae

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

in superbia impii ardet pauper capiantur in sceleribus quae cogitaverunt

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

quia laudavit impius desiderium animae suae et avarus adplaudens sibi

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

blasphemavit Dominum impius secundum altitudinem furoris sui non requiret

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

nec est Deus in omnibus cogitationibus eius parturiunt viae eius in omni tempore longe sunt iudicia tua a facie eius omnes inimicos suos dispicit

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

loquitur in corde suo non movebor in generatione et generatione ero sine malo

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

maledictione os eius plenum est et dolis et avaritia sub lingua eius dolor et iniquitas

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

sedet insidians iuxta vestibula in absconditis ut interficiat innocentem

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

oculi eius robustos tuos circumspiciunt insidiatur in abscondito quasi leo in cubili insidiatur ut rapiat pauperem rapiet pauperem cum adtraxerit eum ad rete suum

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

et confractum subiciet et inruet viribus suis valenter

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

dixit in corde suo oblitus est Deus abscondit faciem suam non respiciet in perpetuum

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

surge Domine Deus leva manum tuam noli oblivisci pauperum

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

quare blasphemat impius Deum dicens in corde suo quod non requirat

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

vides quia tu laborem et furorem respicis ut detur in manu tua tibi relinquuntur fortes tui pupillo tu es factus adiutor

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

contere brachium impii et maligni quaeres impietatem eius et non invenies

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

Dominus rex saeculi et aeternitatis perierunt gentes de terra eius

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

desiderium pauperum audit Dominus praeparasti ut cor eorum audiat auris tua

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

ut iudices pupillum et oppressum et nequaquam ultra superbiat homo de terra