Job 30

30:1

Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

nunc autem derident me iuniores tempore quorum non dignabar patres ponere cum canibus gregis mei

30:2

Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

quorum virtus manuum erat mihi pro nihilo et vita ipsa putabantur indigni

30:3

Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

egestate et fame steriles qui rodebant in solitudine squalentes calamitate et miseria

30:4

Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

et mandebant herbas et arborum cortices et radix iuniperorum erat cibus eorum

30:5

He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

qui de convallibus ista rapientes cum singula repperissent ad ea cum clamore currebant

30:6

He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

in desertis habitabant torrentium et in cavernis terrae vel super glaream

30:7

Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

qui inter huiuscemodi laetabantur et esse sub sentibus delicias conputabant

30:8

Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

filii stultorum et ignobilium et in terra penitus non parentes

30:9

Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

nunc in eorum canticum versus sum et factus sum eis proverbium

30:10

He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

abominantur me et longe fugiunt a me et faciem meam conspuere non verentur

30:11

Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

faretram enim suam aperuit et adflixit me et frenum posuit in os meum

30:12

Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

ad dexteram orientis calamitatis meae ilico surrexerunt pedes meos subverterunt et oppresserunt quasi fluctibus semitis suis

30:13

He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

dissipaverunt itinera mea insidiati sunt mihi et praevaluerunt et non fuit qui ferret auxilium

30:14

He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

quasi rupto muro et aperta ianua inruerunt super me et ad meas miserias devoluti sunt

30:15

Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

redactus sum in nihili abstulisti quasi ventus desiderium meum et velut nubes pertransiit salus mea

30:16

Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

nunc autem in memet ipso marcescit anima mea et possident me dies adflictionis

30:17

Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

nocte os meum perforatur doloribus et qui me comedunt non dormiunt

30:18

Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

in multitudine eorum consumitur vestimentum meum et quasi capitio tunicae sic cinxerunt me

30:19

Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

conparatus sum luto et adsimilatus favillae et cineri

30:20

Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

clamo ad te et non exaudis me sto et non respicis me

30:21

Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

mutatus es mihi in crudelem et in duritia manus tuae adversaris mihi

30:22

Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

elevasti me et quasi super ventum ponens elisisti me valide

30:23

Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

scio quia morti tradas me ubi constituta domus est omni viventi

30:24

Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

verumtamen non ad consumptionem eorum emittis manum tuam et si corruerint ipse salvabis

30:25

Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

flebam quondam super eum qui adflictus erat et conpatiebatur anima mea pauperi

30:26

Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

expectabam bona et venerunt mihi mala praestolabar lucem et eruperunt tenebrae

30:27

Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

interiora mea efferbuerunt absque ulla requie praevenerunt me dies adflictionis

30:28

Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

maerens incedebam sine furore consurgens in turba clamavi

30:29

Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

frater fui draconum et socius strutionum

30:30

Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

cutis mea denigrata est super me et ossa mea aruerunt prae caumate

30:31

Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.

versa est in luctum cithara mea et organum meum in vocem flentium