Psalms 49

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Для дириґетна хору. Синів Кореєвих. Псалом.

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

Слухайте це, всі народи, візьміть до ушей, усі мешканці всесвіту,

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

і людські сини й сини мужів, разом багатий та вбогий,

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

мої уста казатимуть мудрість, думка ж серця мого розумність,

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

нахилю своє ухо до приказки, розв'яжу свою загадку лірою!

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

Чому маю боятись у день лихоліття, як стане круг мене неправда моїх ошуканців,

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

які на багатство своє покладають надію, і своїми достатками хваляться?

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

Але жодна людина не викупить брата, не дасть його викупу Богові,

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

бо викуп їхніх душ дорогий, і не перестане навіки,

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

щоб міг він ще жити навіки й не бачити гробу!

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

Та люди побачать, що мудрі вмирають так само, як гинуть невіглас та неук, і лишають для інших багатство своє...

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Вони думають, ніби доми їхні навіки, місця їхнього замешкання з роду до роду, іменами своїми звуть землі,

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

та не зостається в пошані людина, подібна худобі, що гине!

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Така їхня дорога глупота для них, та за ними йдуть ті, хто кохає їхню думку. Села.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Вони зійдуть в шеол, і смерть їх пасе, немов вівці, а праведники запанують над ними від рання; подоба їхня знищиться, шеол буде мешканням для них...

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Та визволить Бог мою душу із влади шеолу, бо Він мене візьме! Села.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Не лякайся, коли багатіє людина, коли збільшується слава дому її,

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

бо, вмираючи, не забере вона всього, її слава не піде за нею!

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

Хоч вона свою душу за життя свого хвалить, і славлять тебе, як для себе ти чиниш добро,

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

вона прийде до роду батьків своїх, що світла вони не побачать навіки! Людина в пошані, але нерозумна, подібна худобі, що гине!