Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Тож надія твоя неправдива, на сам вигляд його упадеш.

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Нема смільчака, щоб його він збудив, а хто ж перед обличчям Моїм зможе стати?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Хто вийде навпроти Мене й буде цілий? Що під небом усім це Моє!

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Не буду мовчати про члени його, про стан його сили й красу його складу.

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Хто відкриє поверхню одежі його? Хто підійде коли до двійних його щелепів?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Двері обличчя його хто відчинить? Навколо зубів його жах!

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Його спина канали щитів, поєднання їх крем'яная печать.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Одне до одного доходить, а вітер між ними не пройде.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Одне до одного притверджені, сполучені, і не відділяться.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Його чхання засвічує світло, а очі його як повіки зорі світової!

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Бухає полум'я з пащі його, вириваються іскри огненні!

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Із ніздер його валить дим, немов з того горшка, що кипить та біжить.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Його подих розпалює вугіль, і бухає полум'я з пащі його.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Сила ночує на шиї його, а страх перед ним утікає.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

М'ясо нутра його міцно тримається, воно в ньому тверде, не хитається.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Його серце, мов з каменя вилите, і тверде, як те долішнє жорно!

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Як підводиться він, перелякуються силачі, та й ховаються з жаху.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Той меч, що досягне його, не встоїть, ані спис, ані ратище й панцер.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

За солому залізо вважає, а мідь за гнилу деревину!

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Син лука, стріла, не примусит увтікати його, каміння із пращі для нього зміняється в сіно.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Булаву уважає він за соломинку, і сміється із посвисту ратища.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Під ним гостре череп'я, лягає на гостре, немов у болото.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Чинить він, що кипить глибочінь, мов горня, і обертає море в окріп.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Стежка світить за ним, а безодня здається йому сивиною.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Немає подоби йому на землі, він безстрашним створений,

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

він бачить усе, що високе, він цар над усім пишним звір'ям!

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.