Romans 5

Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta,

Δικαιωθεντες λοιπον εκ πιστεως, εχομεν ειρηνην προς τον Θεον δια του Κυριου ημων Ιησου Χριστου,

Jonka kautta myös meillä oli tykökäymys uskossa tähän armoon, jossa me seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta.

δια του οποιου ελαβομεν και την εισοδον δια της πιστεως εις την χαριν ταυτην, εις την οποιαν ισταμεθα και καυχωμεθα εις την ελπιδα της δοξης του Θεου.

Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme myös vaivoissa; sillä me tiedämme, että vaiva saattaa kärsivällisyyden,

Και ουχι μονον τουτο, αλλα και καυχωμεθα εις τας θλιψεις, γινωσκοντες οτι θλιψις εργαζεται υπομονην,

Mutta kärsivällisyys koettelemuksen, koettelemus toivon.

η δε υπομονη δοκιμην, η δε δοκιμη ελπιδα,

Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on.

η δε ελπις δεν καταισχυνει, διοτι αγαπη του Θεου ειναι εκκεχυμενη εν ταις καρδιαις ημων δια Πνευματος Αγιου του δοθεντος εις ημας.

Sillä Kristus, kuin me vielä heikot olimme, on ajallansa jumalattomain edestä kuollut.

Επειδη ο Χριστος, οτε ημεθα ετι ασθενεις, απεθανε κατα τον ωρισμενον καιρον υπερ των ασεβων.

Tuskalla nyt joku kuolis vanhurskaan edestä, ehkä hyvän edestä mitämaks joku tohtis kuolla.

Διοτι μολις υπερ δικαιου θελει αποθανει τις επειδη υπερ του αγαθου ισως και τολμα τις να αποθανη

Mutta Jumala ylistää rakkauttansa meidän kohtaamme, että kuin me vielä syntiset olimme, on Kristus meidän edestämme kuollut.

αλλ ο Θεος δεικνυει την εαυτου αγαπην εις ημας, διοτι ενω ημεις ημεθα ετι αμαρτωλοι, ο Χριστος απεθανεν υπερ ημων.

Niin me siis paljoa enemmin varjellaan hänen kauttansa vihan edestä, että me nyt hänen verensä kautta vanhurskaiksi tulleet olemme.

Πολλω μαλλον λοιπον αφου εδικαιωθημεν τωρα δια του αιματος αυτου, θελομεν σωθη απο της οργης δι αυτου.

Sillä jos me Jumalan kanssa olimme sovitetut hänen Poikansa kuoleman kautta, kuin me vielä hänen vihollisensa olimme, paljoa ennemmin me autuaiksi tulemme hänen elämänsä kautta, että me sovitetut olemme.

Διοτι εαν εχθροι οντες εφιλιωθημεν με τον Θεον δια του θανατου του Υιου αυτου, πολλω, μαλλον φιλιωθεντες θελομεν σωθη δια της ζωης αυτου

Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme myös Jumalasta, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovinnon saaneet.

και ουχι μονον τουτο, αλλα και καυχωμενοι εις τον Θεον δια του Κυριου ημων Ιησου Χριστου, δια του οποιου ελαβομεν τωρα την φιλιωσιν.

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.

Δια τουτο καθως δι ενος ανθρωπου η αμαρτια εισηλθεν εις τον κοσμον και δια της αμαρτιας ο θανατος, και ουτω διηλθεν ο θανατος εις παντας ανθρωπους, επειδη παντες ημαρτον

Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.

διοτι μεχρι του νομου ητο εν τω κοσμω η αμαρτια, αμαρτια ομως δεν λογιζεται οταν δεν ηναι νομος

Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.

αλλ εβασιλευσεν ο θανατος απο Αδαμ μεχρι Μωυσεως και επι τους μη αμαρτησαντας κατα την ομοιοτητα της παραβασεως του Αδαμ, οστις ειναι τυπος του μελλοντος.

Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.

Πλην δεν ειναι καθως το αμαρτημα, ουτω και το χαρισμα διοτι αν δια το αμαρτημα του ενος απεθανον οι πολλοι, πολυ περισσοτερον η χαρις του Θεου και η δωρεα δια της χαριτος του ενος ανθρωπου Ιησου Χριστου επερισσευσεν εις τους πολλους.

Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.

Και η δωρεα δεν ειναι καθως η δι ενος αμαρτησαντος γενομενη κατακρισις διοτι η κρισις εκ του ενος εγεινεν εις κατακρισιν των πολλων, το δε χαρισμα εκ πολλων αμαρτηματων εγεινεν εις δικαιωσιν.

Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.

Διοτι αν και δια το αμαρτημα του ενος ο θανατος εβασιλευσε δια του ενος, πολυ περισσοτερον οι λαμβανοντες την αφθονιαν της χαριτος και της δωρεας της δικαιοσυνης θελουσι βασιλευσει εν ζωη δια του ενος Ιησου Χριστου.

Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.

Καθως λοιπον δι ενος αμαρτηματος ηλθε κατακρισις εις παντας ανθρωπους, ουτω και δια μιας δικαιοσυνης ηλθεν εις παντας ανθρωπους δικαιωσις εις ζωην.

Sillä niinkuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.

Διοτι καθως δια της παρακοης του ενος ανθρωπου οι πολλοι κατεσταθησαν αμαρτωλοι, ουτω και δια της υπακοης του ενος οι πολλοι θελουσι κατασταθη δικαιοι.

Mutta laki on myös tähän tullut, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpalttiseksi tuttu:

Παρεισηλθε δε ο νομος δια να περισσευση το αμαρτημα. Και οπου επερισσευσεν η αμαρτια, υπερεπερισσευσεν η χαρις,

Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

ινα καθως εβασιλευσεν η αμαρτια δια του θανατου, ουτω και η χαρις βασιλευση δια της δικαιοσυνης εις ζωην αιωνιον δια Ιησου Χριστου του Κυριου ημων.