Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Αινειτε τον Κυριον διοτι ειναι καλον να ψαλλωμεν εις τον Θεον ημων διοτι ειναι τερπνον, η αινεσις πρεπουσα.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Ο Κυριος οικοδομει την Ιερουσαλημ θελει συναξει τους διεσπαρμενους του Ισραηλ.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Ιατρευει τους συντετριμμενους την καρδιαν και δενει τας πληγας αυτων.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Αριθμει τα πληθη των αστρων Καλει τα παντα ονομαστι.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Μεγας ο Κυριος ημων και μεγαλη η δυναμις αυτου η συνεσις αυτου αμετρητος.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Ο Κυριος υψονει τους πραους, τους δε ασεβεις ταπεινονει εως εδαφους.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Ψαλατε εις τον Κυριον ευχαριστουντες ψαλμωδειτε εις τον Θεον ημων εν κιθαρα

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

τον σκεπαζοντα τον ουρανον με νεφελας τον ετοιμαζοντα βροχην δια την γην τον αναδιδοντα χορτον επι των ορεων

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

τον διδοντα εις τα κτηνη την τροφην αυτων και εις τους νεοσσους των κορακων, οιτινες κραζουσι προς αυτον.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Δεν χαιρει εις την δυναμιν του ιππου δεν ηδυνεται εις τους ποδας του ανδρος.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

Ο Κυριος ηδυνεται εις τους φοβουμενους αυτον, εις τους ελπιζοντας επι το ελεος αυτου.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

Επαινει, Ιερουσαλημ, τον Κυριον αινει τον Θεον σου, Σιων.

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

Διοτι ενεδυναμωσε τους μοχλους των πυλων σου ηυλογησε τους υιους σου εν μεσω σου.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

Βαλλει ειρηνην εις τα ορια σου σε χορταινει με το παχος του σιτου.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

Αποστελλει το προσταγμα αυτου εις την γην, ο λογος αυτου τρεχει ταχυτατα.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

Διδει χιονα ως μαλλιον διασπειρει την παχνην ως στακτην.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

Ριπτει τον κρυσταλλον αυτου ως κομματια εμπροσθεν του ψυχους αυτου τις δυναται να σταθη;

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Αποστελλει τον λογον αυτου και διαλυει αυτα φυσα τον ανεμον αυτου, και τα υδατα ρεουσιν.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Αναγγελλει τον λογον αυτου προς τον Ιακωβ, τα διαταγματα αυτου και τας κρισεις αυτου προς τον Ισραηλ.

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

Δεν εκαμεν ουτως εις ουδεν εθνος ουδε εγνωρισαν τας κρισεις αυτου. Αλληλουια.