Psalms 120

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ωιδη των Αναβαθμων. Εν τη θλιψει μου εκραξα προς τον Κυριον, και εισηκουσε μου.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Κυριε, λυτρωσον την ψυχην μου απο χειλεων ψευδων, απο γλωσσης δολιας.

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Τι θελει σοι δωσει η τι θελει σοι προσθεσει, η δολια γλωσσα;

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Τα ηκονημενα βελη του δυνατου, μετα ανθρακων αρκευθου.

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ουαι εις εμε, διοτι παροικω εν Μεσεχ, κατοικω εν ταις σκηναις του Κηδαρ

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Πολυν καιρον κατωκησεν η ψυχη μου μετα των μισουντων την ειρηνην.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Εγω αγαπω την ειρηνην αλλ οταν ομιλω, αυτοι ετοιμαζονται δια πολεμον.