Proverbs 1

Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

Παροιμιαι Σολομωντος, υιου του Δαβιδ, βασιλεως του Ισραηλ,

Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

δια να γνωριση τις σοφιαν και παιδειαν, δια να νοηση λογους φρονησεως,

Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

δια να λαβη διδασκαλιαν συνεσεως, δικαιοσυνης και κρισεως και ευθυτητος,

Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

δια να δωση νοησιν εις τους απλους, και εις τον νεον μαθησιν και διαγνωσιν.

Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

Ο σοφος ακουων θελει γεινει σοφωτερος, και ο νοημων θελει αποκτησει επιστημην κυβερνησεως

Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

ωστε να εννοη παροιμιαν και σκοτεινον λογον, ρησεις σοφων και αινιγματα αυτων.

Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

Αρχη σοφιας φοβος Κυριου οι αφρονες καταφρονουσι την σοφιαν και την διδασκαλιαν.

Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

Ακουε, υιε μου, την διδασκαλιαν του πατρος σου, και μη απορριψης τον νομον της μητρος σου.

Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

Διοτι ταυτα θελουσιν εισθαι στεφανος χαριτων εις την κορυφην σου και περιδεραιον περι τον τραχηλον σου.

Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

Υιε μου, εαν θελησωσιν οι αμαρτωλοι να σε δελεασωσι, μη θελησης

Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

εαν ειπωσιν, Ελθε μεθ ημων, ας ενεδρευσωμεν δι αιμα, ας επιβουλευθωμεν αναιτιως τον αθωον,

Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

Ας καταπιωμεν αυτους ζωντας, ως ο αδης, και ολοκληρους ως τους καταβαινοντας εις τον λακκον

Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

θελομεν ευρει παν πολυτιμον αγαθον, θελομεν γεμισει τους οικους ημων απο λαφυρων

Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

θες τον κληρον σου μεταξυ ημων, εν βαλαντιον ας ηναι εις παντας ημας

Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

υιε μου, μη περιπατησης εν οδω μετ αυτων απεχε τον ποδα σου απο των τριβων αυτων

Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

διοτι οι ποδες αυτων τρεχουσιν εις το κακον, και σπευδουσιν εις το να χυσωσιν αιμα.

Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

Διοτι ματαιως εξαπλονεται δικτυον εμπροσθεν των οφθαλμων παντος πτερωτου.

Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

Διοτι ουτοι ενεδρευουσι κατα του ιδιου αυτων αιματος, επιβουλευονται τας εαυτων ψυχας

Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

Τοιαυται ειναι αι οδοι παντος πλεονεκτου η πλεονεξια αφαιρει την ζωην των κυριευομενων υπ αυτης.

Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

Η σοφια φωναζει εξω, εκπεμπει την φωνην αυτης εν ταις πλατειαις

Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

Κραζει επι κεφαλης των αγορων, εν ταις εισοδοις των πυλων απαγγελλει τους λογους αυτης δια της πολεως, λεγουσα,

Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

Εως ποτε, μωροι, θελετε αγαπα την μωριαν, και οι χλευασται θελουσιν ηδυνεσθαι εις τους χλευασμους αυτων, και οι αφρονες θελουσι μισει την γνωσιν;

Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

Επιστρεψατε προς τους ελεγχους μου ιδου, εγω θελω εκχεει το πνευμα μου εφ υμας, θελω σας καμει να νοησητε τους λογους μου.

Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

Επειδη εγω εκραζον, και σεις δεν υπηκουετε εξετεινον την χειρα μου, και ουδεις προσειχεν

Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

Αλλα κατεφρονειτε πασας τας συμβουλας μου και τους ελεγχους μου δεν εδεχεσθε

Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

δια τουτο και εγω θελω επιγελασει εις τον ολεθρον σας θελω καταχαρη, οταν επελθη ο φοβος σας.

Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

Οταν ο φοβος σας επελθη ως ερημωσις και η καταστροφη σας εφορμηση ως ανεμοστροβιλος, οταν η θλιψις και η στενοχωρια ελθωσιν εφ υμας

Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

τοτε θελουσι με επικαλεσθη, αλλα δεν θελω αποκριθη επιμονως θελουσι με εκζητησει, αλλα δεν θελουσι με ευρει.

Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

Διοτι εμισησαν την γνωσιν και τον φοβον του Κυριου δεν εξελεξαν

Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

δεν ηθελησαν τας συμβουλας μου κατεφρονησαν παντας τους ελεγχους μου

Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

δια τουτο θελουσι φαγει απο των καρπων της οδου αυτων και θελουσι χορτασθη απο των κακοβουλιων αυτων.

Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

Διοτι η αποστασια των μωρων θελει θανατωσει αυτους, και η αμεριμνησια των αφρονων θελει αφανισει αυτους.

Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

Οστις ομως ακουει εμου, θελει κατοικησει εν ασφαλεια και θελει ησυχαζει, μη φοβουμενος κακον.