Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Ενθυμηθητι, Κυριε, τι εγεινεν εις ημας επιβλεψον, και ιδε τον ονειδισμον ημων.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Η κληρονομια ημων μετεστραφη εις αλλοτριους, αι οικιαι ημων εις ξενους.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Εγειναμεν ορφανοι ανευ πατρος, αι μητερες ημων ως χηραι.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Με αργυριον επιομεν το υδωρ ημων τα ξυλα ημων επωληθησαν εις ημας.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Επι τον τραχηλον ημων ειναι διωγμος εμοχθησαμεν, αναπαυσιν δεν εχομεν.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Ηπλωσαμεν χειρα προς τους Αιγυπτιους, προς τους Ασσυριους, δια να χορτασθωμεν αρτον.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Οι πατερες ημων ημαρτησαν, εκεινοι δεν υπαρχουσι και ημεις φερομεν τας ανομιας αυτων.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Δουλοι εξουσιαζουσιν εφ ημας δεν υπαρχει ο λυτρονων εκ της χειρος αυτων.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Φερομεν τον αρτον ημων μετα κινδυνου της ζωης ημων, απ εμπροσθεν της �ομφαιας της ερημου.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Το δερμα ημων ημαυρωθη ως κλιβανος, απο της καυσεως της πεινης.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Εταπεινωσαν τας γυναικας εν Σιων, τας παρθενους εν ταις πολεσιν Ιουδα.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Οι αρχοντες εκρεμασθησαν υπο των χειρων αυτων τα προσωπα των πρεσβυτερων δεν ετιμηθησαν.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Οι νεοι υπεβληθησαν εις το αλεσμα, και τα παιδια επεσον υπο τα ξυλα.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Οι πρεσβυτεροι επαυσαν απο των πυλων, οι νεοι απο των ασματων αυτων.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Επαυσεν η χαρα της καρδιας ημων, ο χορος ημων εστραφη εις πενθος.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Ο στεφανος της κεφαλης ημων επεσεν ουαι δε εις ημας, διοτι ημαρτησαμεν.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Δια τουτο εξελιπεν η καρδια ημων, δια ταυτα εσκοτοδινιασαν οι οφθαλμοι ημων.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Δια την ερημωσιν του ορους Σιων, αι αλωπεκες περιπατουσιν εν αυτω.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Συ, Κυριε, κατοικεις εις τον αιωνα ο θρονος σου διαμενει εις γενεαν και γενεαν.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Δια τι θελεις μας λησμονησει δια παντος; θελεις μας εγκαταλειψει εις μακροτητα ημερων;

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Επιστρεψον ημας, Κυριε, προς σε και θελομεν επιστραφη. Ανανεωσον τας ημερας ημων ως το προτερον.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Διατι απερριψας ημας ολοτελως, ωργισθης εναντιον ημων εως σφοδρα;