Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Ya RAB, beni kurtaran Tanrı, Gece gündüz sana yakarıyorum.
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Duam sana erişsin, Kulak ver yakarışıma.
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.
Çünkü sıkıntıya doydum, Canım ölüler diyarına yaklaştı.
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Ölüm çukuruna inenler arasında sayılıyorum, Tükenmiş gibiyim;
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Ölüler arasına atılmış, Artık anımsamadığın, İlginden yoksun, Mezarda yatan cesetler gibiyim.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Beni çukurun dibine, Karanlıklara, derinliklere attın.
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!
Öfken üzerime çöktü, Dalga dalga kızgınlığınla beni ezdin. Sela
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Yakınlarımı benden uzaklaştırdın, İğrenç kıldın beni gözlerinde. Kapalı kaldım, çıkamıyorum.
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Üzüntüden gözlerimin feri sönüyor, Her gün sana yakarıyorum, ya RAB, Ellerimi sana açıyorum.
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!
Harikalarını ölülere mi göstereceksin? Ölüler mi kalkıp seni övecek? Sela
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Sevgin mezarda, Sadakatin yıkım diyarında duyurulur mu?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Karanlıklarda harikaların, Unutulmuşluk diyarında doğruluğun bilinir mi?
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Ama ben, ya RAB, yardıma çağırıyorum seni, Sabah duam sana varıyor.
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Niçin beni reddediyorsun, ya RAB, Neden yüzünü benden gizliyorsun?
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Düşkünüm, gençliğimden beri ölümle burun burunayım, Dehşetlerinin altında tükendim.
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Şiddetli gazabın üzerimden geçti, Saçtığın dehşet beni yedi bitirdi.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Bütün gün su gibi kuşattılar beni, Çevremi tümüyle sardılar.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Eşi dostu benden uzaklaştırdın, Tek dostum karanlık kaldı.