Psalms 66

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Ey yeryüzündeki bütün insanlar, Tanrı’ya sevinç çığlıkları atın!

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Adının yüceliğine ilahiler söyleyin, O’na görkemli övgüler sunun!

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

“Ne müthiş işlerin var!” deyin Tanrı’ya, “Öyle büyük gücün var ki, Düşmanların eğiliyor önünde.

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

Bütün yeryüzü sana tapınıyor, İlahiler okuyor, adını ilahilerle övüyor.” Sela

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

Gelin, bakın Tanrı’nın neler yaptığına! Ne müthiş işler yaptı insanlar arasında:

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

[] [] Denizi karaya çevirdi, Atalarımız yaya geçtiler ırmaktan. Yaptığına sevindik orada.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Kudretiyle sonsuza dek egemenlik sürer, Gözleri ulusları süzer; Başkaldıranlar gurura kapılmasın! Sela

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Ey halklar, Tanrımız’a şükredin, Övgülerini duyurun.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Hayatımızı koruyan, Ayaklarımızın kaymasına izin vermeyen O’dur.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Sen bizi sınadın, ey Tanrı, Gümüş arıtır gibi arıttın.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Ağa düşürdün bizi, Sırtımıza ağır yük vurdun.

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

İnsanları başımıza çıkardın, Ateşten, sudan geçtik. Ama sonra bizi bolluğa kavuşturdun.

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

Yakmalık sunularla evine gireceğim, Adaklarımı yerine getireceğim,

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Sıkıntı içindeyken dudaklarımdan dökülen, Ağzımdan çıkan adakları.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Yakılan koçların dumanıyla semiz hayvanlardan Sana yakmalık sunular sunacağım, Tekeler, sığırlar kurban edeceğim. Sela

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Gelin, dinleyin, ey sizler, Tanrı’dan korkanlar, Benim için neler yaptığını size anlatayım.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Ağzımla O’na yakardım, Övgüsü dilimden düşmedi.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Yüreğimde kötülüğe yer verseydim, Rab beni dinlemezdi.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Oysa Tanrı dinledi beni, Kulak verdi duamın sesine.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

Övgüler olsun Tanrı’ya, Çünkü duamı geri çevirmedi, Sevgisini benden esirgemedi.