Psalms 44

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Ey Tanrı, kulaklarımızla duyduk, Atalarımız anlattı bize, Neler yaptığını onların gününde, eski günlerde.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Elinle ulusları kovdun, Ama atalarımıza yer verdin; Halkları kırdın, Ama atalarımızın yayılmasını sağladın.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Onlar ülkeyi kılıçla kazanmadılar, Kendi bilekleriyle zafere ulaşmadılar. Senin sağ elin, bileğin, yüzünün ışığı sayesinde oldu bu; Çünkü sen onları sevdin.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Ey Tanrı, kralım sensin, Buyruk ver de Yakup soyu kazansın!

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Senin sayende düşmanlarımızı püskürteceğiz, Senin adınla karşıtlarımızı ezeceğiz.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Çünkü ben yayıma güvenmem, Kılıcım da beni kurtarmaz;

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

Ancak sensin bizi düşmanlarımızdan kurtaran, Bizden nefret edenleri utanca boğan.

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Her gün Tanrı’yla övünür, Sonsuza dek adına şükran sunarız. Sela

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

Ne var ki, reddettin bizi, aşağıladın, Artık ordularımızla savaşa çıkmıyorsun.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Düşman karşısında bizi gerilettin, Bizden tiksinenler bizi soydu.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Kasaplık koyuna çevirdin bizi, Ulusların arasına dağıttın.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Yok pahasına sattın halkını, Üstelik satıştan hiçbir şey kazanmadan.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Bizi komşularımızın yüzkarası, Çevremizdekilerin eğlencesi, alay konusu ettin.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Ulusların diline düşürdün bizi, Gülüyor halklar halimize.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Rezilliğim gün boyu karşımda, Utancımdan yerin dibine geçtim

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

Hakaret ve sövgü duya duya, Öç almak isteyen düşman karşısında.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

Bütün bunlar başımıza geldi, Yine de seni unutmadık, Antlaşmana ihanet etmedik,

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Döneklik etmedik, Adımlarımız senin yolundan sapmadı.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

Oysa sen bizi ezdin, ülkemizi çakalların uğrağı ettin, Üstümüzü koyu karanlıkla örttün.

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Eğer Tanrımız’ın adını unutsaydık, Yabancı bir ilaha ellerimizi açsaydık,

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

Tanrı bunu ortaya çıkarmaz mıydı? Çünkü O yürekteki gizleri bilir.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

[] Senin uğruna her gün öldürülüyoruz, Kasaplık koyun sayılıyoruz.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Uyan, ya Rab! Niçin uyuyorsun? Kalk! Sonsuza dek terk etme bizi!

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Niçin yüzünü gizliyorsun? Neden mazlum halimizi, üzerimizdeki baskıyı unutuyorsun?

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Çünkü yere serildik, Bedenimiz toprağa yapıştı.

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

Kalk, yardım et bize! Kurtar bizi sevgin uğruna!